Kaupunkipäivä

Viime yönä setä paiski töitä kuin viimeistä päivää. Nyt hän pääseekin aloittamaan kesälomansa, vaikka minun on vielä huhkittava töissä ensi viikko. Koska yötyöläinen tarvitsi unensa, täti hyppäsi jo aamusta fillarille ja pyöräili keskustaan. 

Ensimmäinen etappi oli Kauppatorilla, jossa myyjät keskenään päivittelivät kesän kylmyyttä. Pukeutumiskysymys, sanoisin minä, jolla hiki valui pitkin selkärankaa... Mutta totta kyllä, aamu ei ollut kesäisen leppoisa, vaan viileä viima hätisteli helteen loitolle. Menin torille etsimään Olavin kahvin myyjää, jota ei tänään paikalta tavoittanut. Sen sijaan yhdessä kojussa ei ollut myyjää näkyvissä, mutta sivupöydällä oli viltti, joka liikkui!!! Jäin hämmentyneenä sitä tuijottamaan ja eikös vain viltin alta löytynyt pieni koira! Tällainen kauppa-apulainen, veikeää!

Koska etsimääni kahvia ei löytynyt, en nyt tehnyt torilla ostoksia, vaan jatkoin matkaa alennusmyynteihin. Otin tänään ihan elämäntehtäväksi kiertää alet, sillä talven aikana kaapissa kutistuneet kesähousut oli syytä vaihtaa suurempiin. Kauppatorin apteekin edessä oli elämänohje, jota pyrin noudattamaan.

Sokoksella kävin lumoutumassa kodintarvikeosastolla. Jotenkin vain jalat veivät sinne, vaikka ei siellä housuja ollutkaan myynnissä. Marimekon tarjonta viehätti silmää.

Tämän voisin ostaa joskus.

 Sokokselta ostin Pentikin pöytäliinan ja syksyä varten napakan aluspaidan yläkerrasta, höyliä ja naamarasvaa alakerrasta. Kahvila Kulma houkutteli, mutta nähtyäni jälleen itseni sovituskopin peilistä, en sortutunut herkkujen huhuiluun.

KappAhlista ostin ihan normaalihintaiset farkkushortitsit ja puoleen hintaan kaupatun vyön. Muuten tein vain pikaiset kierrokset useimmissa vaatekaupoissa ja ahdistuin tungokseen ja valinnanvaran liian suureen määrään. Tässä maailmassa on ihan liikaa tavaraa!

Siksi meninkin ekologisempaan ostospaikkaan eli kirpparille. Siellä kolusin antaumuksella ja lopulta poistuin putiikista uuden vanhan paidan, Fanta-juomalasin ja lasihelmirasioiden kanssa. Olin köyhtynyt kuusi euroa.

Lähdin jo hissuksiin kohti kotia. Matkalla käväisin Taito Shopilla hakemassa lisää tumman harmaata ontelokudetta, sillä aiemmin ostetut loppuivat kesken. Taitossa oli hirmuinen ruuhka! Ontelokudevyyhdit ovat perimmäisessä huoneessa ja sinne päästäkseen saikin luovia ja pujotella ihan sydämensä kyllyydestä väenpaljouden seassa eikä takaisin kassalle pääsy ollut sen sujuvampaa. Onneksi minulla ei ollut kiire ja mielessäni vain kiittelin kaikkia paikalle osuneita turisteja ja paikallisia. Toivottavasti he myös tekivät runsaasti ostoksia, niin saisimme pitää tuon ihanan käsityöputiikin kaupungissa!

Vielä oli mielessäni yksi kiva kohde lähellä Olavinlinnaa. Nyt oli kuitenkin jo aika vähän tankata, joten pistäydyin torilla ostamassa leipomo Kupsakan makoisan Aura-Möttösen (en ollut varma leivonnaisen kirjoitusasusta ja yritin googlata sen. Tulos: vieläkään en ole varma, kuinka Kupsakan väki klassikkoleivonnaisensa toivoo kirjoitettavan, mutta kävi ilmi, että tuon niminen ihminen on olemassa ihan oikeasti...) ja rasiallisen mansikoita. Linnankadun viereisellä rantakadulla nautiskelin retkilounaani.

Mikäs oli murkinoidessa tässä maisemassa.

Kylläisenä pääsin vihdoin päiväni varsinaiseen kohteeseen. Olen ennenkin hehkuttanut Ateljee Kaisa Turtiaisen värikkäitä ilopillerituotteita, joita olen yleensä ostanut Taito Shopin hyllyistä. Joskus yritimme esikoisen kanssa mennä käymään Kaisan Ateljeessa, mutta se sattui juuri silloin olemaan suljettuna. Nyt olin somesta lukenut, että pienen prinsessan pyöräyttänyt yrittäjä pitää putiikkiaan avoinna aina silloin tällöin ja tänään oli sellainen iltapäivä. Sinne siis!

Taitelijaompelija olikin paikalla pienen päivänsäteensä kanssa ja jos iloisenkirjavat tuotteet tuovat pikkuruiseen putiikkiin auringonpaisteen, eivät puodin myyjättäret (äiti ja tytär) hävinneet auringolle yhtään. Puolivuotias tuleva kauppaneiti oli yhtä hymyä ja hyvää tuulta, mutta kyllä pienokaisessa äidille riittää niin paljon käsityötä, että ompelukone saa nyt toistaiseksi lomailla.

Sitten joskus kun vaurastun, ostan kyllä jonkun näistä houkuttelevista mekoista.

Sinisen mekon kuosi on ihana!

Hyllykössä oli syötävänsuloisia houkutuksia.

Poistuin puodista iloisen pinkki paperikassi kädessäni heiluen. Olin ostanut pikkuisen iloa mukaanikin, esittelen ostokseni hetken kuluttua.

Pikaisesti pyörähdin vielä Linnankadun Kesäyön uni -taidenäyttelyssä, mutta siellä ei ollut yhtään ketään, ei edes näyttelyvalvojaa. En uskaltanut ottaa kuvia, kun en voinut keneltäkään kysyä lupaa ja muutenkin tuli autiossa näyttelytilassa tunne, että olin väärässä paikassa väärään aikaan. Ehkä käyn katsastamassa upeat työt vielä joskus toiste paremmalla ajalla.

Täysillä porottanut aurinko teki kotipihassa taidetta päivänkakkaroiden varjoilla.

Kotona oli puolisko juuri yöuniltaan herännyt ja pääsin kahvittelemaan herraseurassa. Askartelin kahvileiväksi jäätelöstä, mansikoista ja kaurakekseistä täydellisen kesäkahvileivän.

Kahviteltuamme kävimme vielä Prismassa ruokaostoksilla ja minähän tein sielläkin ale-rekeistä löytöjä. Ostin vaaleat pitkät kesähousut ohutta joustavaa kangasta, mustat liehulahkeiset pellavapöksyt ja turkoosin Kastehelmi-tuikkukupin alle seitsemällä eurolla. Ostamisen makuun päästyäni hankin itselleni vielä uudet kumpparitkin, vaikka ne eivät tarjouksessa olleetkaan. Tämän päivän ostohysterian jälkeen en tarvitse pitkiin aikoihin lähteä hankkimaan itselleni mitään. Paitsi ehkä alusvaatteita. Niitä kun en nyt jaksanut metsästää, vaikka aihetta olisi ollut.

Nämä ostin:

Kolmet kesähousut, aluspaidan, kesäpaidan, vyön, sukkia, pöytäliinan, kumisaappaat, säärikarvahöyliä, päivävoidetta, Deko-lehden, tuikkulyhdyn, juomalasin, lasihelmiä askarteluun, muistikirjan, kolikkopussin ja vauvalelun.

Olen ostanut meille liput Mikkelin asuntomessuille. Vielä ei ole messupäivää lyöty lukkoon, mutta ajattelin lueskella lehdestä etukäteen parhaat tärpit.

Kirppislöydöt: paita 1 €, Fanta-lasi 1 € ja kaksi rasiaa lasihelmiä, lukkoja ja siimaa 4 €.

 Entiset kumisaappaani todellakin näyttävät entisiltä ja raihnaantuneilta. Turkoosit piristyslantsarit ovat kaupunkikäyttöön ja vanhat voin nyt hyvillä mielin jättää metsä- ja marjastuskengiksi.

Seuraavat aarteet löysin Kaisan Ateljeesta:

Tämän muistikirjan tilkkutyökansi oli niin vetoava, että olihan se ostettava ihan ikiomaksi.

En tiedä vielä, pidänkö hilut-kukkaron itselläni vai annako sen jollekin onnekkaalle. Mimmuli vai mikähän se olikaan tämän simppelin, mutta vetoavan vauvalelun nimi? Lahjan saajaa ei liene vaikea arvata?

Hyvillä mielin voin käydä illan tullen nukkumaan. En tuhlannut, vaan tein hyviä ja järkeviä sijoituksia. Ainakin luulen niin.