Lomallelähtötelineissä

N - Y - T, nyt! 

Eikus ei vielä! Vaikka täti onkin jo lähtötelineisiin kyykistyneenä ja loman alkamisen lähtölaskenta on alkanut, vielä ei ole matkaanlähetyspamahdusta kuulunut. Mutta nyt voi jo pikkuisen hehkuttaa kuitenkin maanantaina alkavaa lomaa. Muisti tuo Kirjastokuningatarkin tätiä postikortilla asian tiimoilta. Kiitos!

Kolme viikkoa poissa palkkatyöstä kuulostaa periaatteessa pitkältä ajalta, mutta kun miettii, mitä kaikkea noihin päiviin pitäisi saada sovitettua, alkaa ahdistus kuristaa vatsalaukkua ja kylmä hiki hiipiä niskaan. Olen jälleen kerran onnistunut haalimaan loman ajaksi tolkuttomasti ohjelmaa. Osittain siksi, että se on mukavaa, mutta vielä enemmän siksi, että yritän tehdä asioita, joista nautin itse ja yritän mahdollisimman paljon lisäksi toteuttaa lähimmäisten toiveita. Siinä sitä onkin palapeliä rakennettavaksi!

Tehtävä- ja reissulistan selkeyttämiseksi tein niistä listaa paperille. Aikataulujen yhteensovittaminen tulee olemaan oma operaationsa, mutta eiköhän tästä selvitä, Töissä teen samaa, eli käännän mahdottoman mahdolliseksi, joten eiköhän se lomallakin onnistu.

Nyt jo huomaan, että listalta puuttuu Ikean keikka. Se viime reissulla löytämämme kaappi odottaa noutajaansa ja on meillä yksi toinenkin suurempi hankinta suunnitelmissa.

Toisaalta voin todeta, että olen jo muutaman kohdan listalta onnistuneesti toteuttanut, vaikkei loma vielä edes virallisesti ole päässyt alkamaankaan. Eilispäivä oli niin tehokas, että kasvimaa on kitketty rikkaruohoista ja on siis hetken kuosissaan.

Ensimmäisessä kuvassa perunapenkit ovat villisti rönsyilleiden rikkaruohojen vallassa. Auringokukkapenkin kitkin jo aikaa sitten toivoen kukantaimien saavan siitä lisäpontta kasvuunsa. Pieniä ovat kukkalapset edelleen, joten jää nähtäväksi ehtivätkö kukkia koko kesänä ollenkaan.

Kolmannessa kuvassa perunapellon rikkaruohojen valta on kukistettu ja karu totuus selkeästi näkyvissä. Huonosti lähtivät siemenperunat kasvuun, vaikka laitoin pieniä nakeloita useampia vierekkäin toivoen niiden toinen toistaan tukevan. Vaan ehkä niillä meni kaikki aika nahisteluun ja unohtivat vallan aloittaa uuden perunasukupolven kasvatuksen.

Sen verran tuosta kitkemissessiosta kerron, että sateen uhkan leijuessa ympärillä kyykin pellolla ja tuskastuin ympärillä innokkaasti iniseviin hyttysiin. Itikat lauloivat ilolaulua ympärilläni ja tuikkivat terävästi kärsällään läpi vaatekerroksen. En tästä seurallisuudesta olisi ollenkaan perustanut ja kun inisevät ystäväni tuppasivat ihan iholle, harkitsin kitkupuuhan siirtämistä tuulisempaan päivään. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi luovuttaa ja jatkoin aloittamaani askaretta sinnikkäästi loppuun saakka välittämättä hyttysten hyrinästä sen enempää kuin verkkaisesti saapuvasta sateestakaan.

Miten ne nuo vähäiset kasvuun lähteneet perunat ovatkaan oman tien kulkijoita? Miksi ne tuonne vaon pohjalle ovat kotinsa perustaneet? Parempi olisi pysytellä omalla paikallaan multakumpareessa. Jos on jääräpäitä perunat, vielä kovapäisempi on viljelijä. Otin siis lapion ja multasin perunalapset kuten kunnon perunanviljelijän kuuluukin. Saa nähdä, oliko työstä hyötyä.

Tuskin olin sisälle ulkopuuhista päässyt, kun jo taivaan hanat aukesivat ja sananmukaisesti kaatosade alkoi. Keskikaupungilla tulvi, siellä jouduttiin sulkemaan katuja ja autoja hyytyi niiden ajettua syvissä vesissä ja ihmisillä meni vesi jopa kummisaappaiden varsista sisään. Meillä sade ei saanut tuhoa aikaan, mutta täti kyllä kastui alusvaatteita myöten märäksi säntäiltyään keräämässä kasteluvettä kaikkiin mahdollisiin kippoihin.

Listan puuhista tuli eilisen ja tämän päivän aikaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä myös pyykkäys, siivous, puhtaat petivaatteet (tosin näitä askareita on tiedossa säännöllisin väliajoin) ja Puruvesi Popissa pyörähtäminen. Kotitöistä ei tule tämän enempää raporttia, mutta popituksesta kerron myöhemmin enemmän.

Ettei vain tekemisen puute pääsisi lomapäiviä pilaamaan, olen varannut aimo kasan luettavaa ja yhden DVD:n verran katsottavaa. Jos povaisin, etten todellakaan ehdi tätä läjää selvittää loman aikana, en olisi ainakaan väärässä. Onneksi lukuaikaa on vielä loman jälkeenkin!

Koska ei päivää ilman syötävää ja eilinen ruoka oli helppoa ja hyvää, jaan sen kanssanne. Pyttipannuun sujahtivat kätevästi jääkaapissa pyöriskelleet muutama lihapulla, kourallinen keitettyjä uusia perunoita, jokunen broilerin koipi ja pakastimen kätköistä vihannessekoituspussin loppu. Lisäksi pari kananmunaa, niin a'vot, lauantaiherkku oli siinä.

Jälkiruuaksi saimme nauttia rippijuhlakakun jämistä askartelemiani minijuustokakkuja. Koska sovelsin kakkuohjetta, kaikkea tuli vähän liikaa. En millään raaskinut viskata hyviä tarvikkeita roskiin vaan väänsin niistä pikkukakut pieniin lasiastioihin, joissa on alun perin ollut jotain Lidlin jälkiruokaa. Kipot olivat jo saaneet lasinkeräystuomion, mutta onneksi olimme olleet sen verran saamattomia, että keräyspussi oli viemättä.

Täällä muuten sataa taas. Sadesunnuntai. Sopiva päivä päivittellä blogia.