Popittamassa

Olen vissiin vähän tylsähkö tyyppi, sillä en jaksa pysyä musiikkitrendien huipulla, en ole tähän ikään käynyt yksilläkään festareilla enkä koskaan ole tosissani fanittanut ketään. Dingo-huuman aikaan 1980-luvulla jokaisen vähänkään itseään kunnoittavan teinitytön kuului haaveilla Dingon tyypeistä, mutta en pukeutunut sifonkihuiveihin enkä yhtään livekeikkaa nähnyt. Jonkinlaisia fanituksen alkeita olisi ehkä korkeintaan voinut olla Bogart Co:n söpöä, samettiäänistä laulajaa Reddie (Ressu) Redfordia kohtaan, kun veljen kanssa äänitettiin heidän haastattelujaan ja kuunneltiin niitä niin, että osattiin jutut ulkoa. Sekin ehkä siksi, että äijät olivat oikeasti hauskoja. Mikä värikäs maalaismenneisyys meillä olikaan! 

Tältä pohjalta voisikin sanoa minun nyt ihan hurjaksi heittäytyneen, sillä liput Puruvesi Poppiin lauantai-illaksi hankittiin jo ennalta. Suurin syy innostukseen oli vanhojen koulukavereiden tapaaminen, mutta melkein yhtä hyvä (ellei parempikin) oli tieto sympaattisen Juha Tapion keikasta Kerimäen festarin päälavalla. Koska samana iltana päälavalla esiintyi myös Neljä Ruusua, sain sedänkin houkuteltua mukaan.

Ajatus lähteä kuuntelemaan sopivassa saumassa tätä tämän hetken yhtä suosituinta suomalaista artistia syntyi jo viime vuoden kirjamessuilla. Siellä kuuntelin Juha Tapion haastattelua vasta päivitetyn elämäkerran tiimoilta ja heppu vaikutti lahjakkuuteensa ja suosioonsa peilaten hyvinkin herkältä ja nöyrältä, jolle ei menestys ole noussut hattuun ja joka ei pidä suosiotaan itsestäänselvyytenä. Onko kyseessä sitten totuus vai tarkoin harkittu rooli, sitä on mahdoton mennä sanomaan. 

Kun sopiva sauma järjestyi ihan tähän kotikulmille, lähtemispäätöksen tekeminen oli helppoa. Jo monta vuotta on ollut mielessä, että Puruvesi Pop pitäisi käydä tsekkaamassa, mutta ei vain ole tullut lähdettyä. Nyt oli oiva tilaisuus napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Kerimäkeläinen linja-autoilija yhdessä festarijärjestäjien kanssa oli masinoinut tapahtumaan linja-autokuljetuksia lähikaupungeista. Niinpä mekin sedän kanssa lähdimme reissuun omalta bussipysäkiltämme. Samalta pysäkiltä kyytiin nousi neljä muutakin innokasta poppailijaa ja ennen kuin Kerimäelle saakka päästiin, bussi oli täynnä kuin Turusen pyssy. Viimeisille riitti vain seisomapaikkoja

Ennen festarialueelle siirtymistä päädyimme murkinoimaan Kaivopirtille ja siinä tapasimme myöskin entisen koulukaverin, jonka kanssa olimme sopineet treffaavamme popissa. Olikin hyvä päivittää kuulumiset ennen äänekkäämmälle alueelle menemistä, mutta melko pian suunnistimme turvatarkastuksen kautta kohti tapahtumien keskipistettä. Sivumennen sanoen hätkäytti festarialueen ulkopuolella notkuneen nuorison känninen örveltäminen. Toki käytöksessä saattoi mukana olla esittämistäkin, mutta toivottavasti joukossa oli edes joku selvempi pitämässä kaverista huolta.

Mukavasti kerkesimme moikata montaa tuttua ennen kuin illan odotetuimman esiintyjän show alkoi. En halunnut kameroineni eturiviin, vaan sopivaan paikkaan vähän taaemmas. Alueella oli omat karsinat tarjoilualueelle ja juomattomalle alueelle, jonne pääsivät myös alaikäiset poppailijat. Näiden karsinoiden väliin jäi noin metrin levyinen sola ei kenenkään aluetta. Asetuimme juomattomalle puolelle ehkä noin parinkymmenen metrin päähän lavasta ja onnekseni eteen ei sattunut kovin isoja ihmisiä, joten onnistuin kuvaamaan keikkaa muun yleisön päiden yli.

Aurinko laski keikkalavan taa juuri hetkeä ennen tähden ilmestymistä estraadille.

Ja sitten mentiin! Ensin Kaksi vanhaa puuta -biisi ja sitten monta muuta hittiä. Mä tykkään susta niin että halkeen, Sitkeä sydän, Ohikiitävää, Mitä silmät ei nää, Pettävällä jäällä, Sinun vuorosi loistaa ja monta muuta suosikkia kuultiin ja laulettiin mukana. Välillä heilutettiin kaikki, siis ihan kaikki, käsiä ilmassa puolelta toiselle tai taputettiin rytmissä tai hypittiin yhdessä ja meillä kaikilla oli niin hyvä fiilis!

Kuviin ei ole tekstejä, mutta sillä ei pitäisi olla merkitystä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa, sanoi muinoin jo lukion historianopettaja ja laittoi kokeeseen esseekysymyksen pelkästä kuvatekstistä. No, taas rönsyilen, mutta nyt asiaan. Nauttikaa kuvakattauksesta!

Seuraavaksi hauska kuvasarja, jossa laulaja jättää bändin lavalle soittamaan ja hyppää itse lavan ja yleisön väliselle alueelle kättelemään yleisöä, huomaa karsinoiden välisen solan ja kiipeää esteiden yli ja juoksee tukipuita väistellen solassa tervehtimässä käsiä ojentelevaa kansaa. Jotenkin tajusin artistin aikeen hetkeä ennen muuta yleisöä, joten ehätin aidan viereen kameroineni sopivassa saumassa ja onnistuin napsimaan kuvia lähietäisyydeltä. Enemmän ja vähemmän tärähtäneitähän nuo ovat, mutta silti sarjana mielestäni aika veikeä.

Spurtin jälkeen takaisin ruotuun ja lavalle. Juha Tapio sanoi, ettei tiedä meistä savolaisista, mutta hänelle pohjanmaalla on opetettu, että uusia ihmisiä tavatessa pitää kätellä, joten hän on nyt ainakin tehnyt parhaansa. Oih! En päässyt kättelemään, mutta sain sentään edes kuvat!

Lavalla nähtiin shown aikana upeaa pyrotekniikkaa ja muutamat välähdykset onnistuin ihan vahingossa vangitsemaan filmille.

Viimeiseen kuvaan yritin saada näkyviin yleisön, joka jäi meidän poppoon ja esiintymislavan väliin. Ei oikein onnistunut

Jos nyt viidenkympin villityksessä keksisin ruveta fanittamaan jotakuta, se voisi hyvinkin olla loistavan keikan Kerimäellä heittänyt symppis ja naapurin pojan oloinen Juha Tapio.

Illan päättäneen Neljän Ruusun keikan aikana olimme niin kaukana lavasta, että en edes yrittänyt kuvata. Iltakin oli jo pimentynyt niin, ettei minun amatöörilaitteillani olisi kummoisiakaan kuvia saanut räpsittyä. Pimeyden lisäksi yö oli tuonut tullessaan hyytävän kylmyyden ja vaikka olimme varautuneet siihen, silti vilu hiipi luihin ja ytimiin. Tuntikausien seisoskeluun tottumattomalla myös jaloillaan oleminen alkoi käydä alaselkään, joten setä tuumi kesken keikan, että lähdettäiskö jo kotiin. Hienoa settiä heitti Neljän Ruusun porukkakin, joten vähän harmitti poistua pois paikalta kesken kaiken, mutta johan tuota oli saatu elämyksiä yhdelle päivälle. Poplaulajan vapaapäivä jäi kaikumaan Kerimäen taivaalle ja itselle korvamadoksi, kun kiipesimme lämpimään taksiin ja huristelimme kotiin.

Enkä malta olla tässä saumassa antamatta täysiä pisteitä Puruvesi Popin järjestäneelle Keiku ry:lle. Homma toimi juuri niin kuin pitikin, turvatarkastukset sujuivat ripeästi ja jouhevasti, bajamajoja oli riittävästi, ruokaa ja juomaa oli halukkaille tarjolla, järjestysmiehiä ja ensiapuporukkaa oli paikalla runsain määrin ja järjestysmiehet myös hoitivat hommansa sujuvasti ilman suurempaa dramatiikkaa. Siististi ja tyylikkäästi hoidettu homma, vaikka juhlakansa yötä kohden näytti päihtyvän aina vain enemmän eikä se ainakaan helpottanut järjestysmiesten hommia. Kymmenien vapaaehtoisten työteliäälle ja ahkeralle mukanaololle myös lämmin kiitos! Hienoa, että Kerimäeltä löytyy uskoa ja tekijöitä Popin kaltaisen hässäkän järjestämiseen.

Hieno päivä. Hieno ilta. Hieno aloitus lomalle!