Kurssikuulumisia

Suureksi murheekseni en löytänyt Taito Shopin tämän syyskauden kursseista mieleistäni. Onneksi Linnalan kansalaisopiston tarjonta korjasi puutteen. Sieltä olisi löytynyt useampikin mielenkiintoinen lyhytkurssi, mutta lopulta päätin lähinnä keskittyä hyödyntämään entisiä oppeja ja opettelemaan vain yhden uuden taidon. Ilmoittauduin Kierrätyskirjat-kurssille, sillä kirja-alan ihmisenä perinteiset paperikirjat ovat sydäntäni lähellä.

Ennen muinoin kirjat olivat arvokkaita ylellisyysesineitä, joita arvostettiin ja säilytettiin arvonsa mukaisesti. Kirjat sidottiin käsin upeisiin kansiin ja ne tehtiin kestämään. 

Nykyisessä yltäkylläisyyden maailmassa kirjastakin on tullut käyttöesine, jonka arvo kestää tasan yhden lukukerran. Sen jälkeen kirja on ongelmajätettä, jonka voi kyllä antaa eteenpäin, laittaa myyntiin kirpputorille tai heittää paperinkeräykseen. Kirppareilla kirjat eivät oikein käy kaupaksi. Hinta pitää olla mitätön ja julkaisuvuosi olisi oltava lähimenneisyydessä, että joku opuksen ostaisi omakseen. Kirjat myös tehdään teollisesti nopeasti liimaten ja liimaukset eivät montaa lukukertaa kestä.

Tiedän, että vähän kärjistin... Toki on kirjanrakastajia, joilla koti pullistelee täpötäysiä kirjahyllyjä ja kirjapinot ovat jo levittäytyneet pitkin pöytätasoja ja lattioita. Mutta kuten muitakin hyödykkeitä, kirjoja tuotetaan kiihtyvällä tahdilla ja myydään lopulta pilkkahinnalla kirja-alennusmyynnissä. Tässä maailmassa materiaa on yksinkertaisesti liikaa!

Ne vanhat, kauniit, rakkaudella tehdyt käsinsidotut nahkaselkäiset kirjat kellastuneine lehtineen ja vanhentuneine asiatietoineen tai muuten vanhahtavine kertomuksineen ovat joutuneet kodittomiksi. Niille ei ole tilaa nykykodeissa. Valtavat määrät kauniita ja arvokkaita nahkaselkäisiä opuksia lienee kuskattu kaatopaikoille tai paperinkeräyslaatikoihin. Niitä lahjoitetaan myös hyväntekeväisyyskirpputoreille enemmän kuin niitä sieltä myydään tai viedään kirjastojen vaihtokirjapisteisiin enemmän kuin niitä kukaan sieltä haluaa ottaa.

Tässä vaiheessa kuvaan astuvat kirjojen hyväntekijät eli askartelijat. Vanhat kirjat ovat ehtymätön ja edullinen materiaali näppärille tekijöille. Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä kirjoista voi tehdä. Kauniit kannet kannattaa säästää ja käyttää hyödyksi yhtä lailla kuin nostalgisesti kellastuneet sivutkin.

Meillä oli kolmen kokoontumiskerran kurssilla opettajana lahjakas ideanikkari Lajusen Leila. Jokaisella opintokerralla hänellä oli meille näytettävänä omia taideteoksiaan ja saimme rekkakuormallisen neuvoja ja ideoita hauduteltavaksemme. Itsellenikin syntyi ideoita enemmän kuin ehdin ikinä toteuttaa.

Olen taitellut ja liimannut viime viikkoina ihan sydämeni kyllyydestä. Keskeneräiset sen enempää kuin valmiitkaan työni eivät vielä ole päätyneet blogin sivuille. Syynä salaperäisyyteen on, etten vielä ole päättänyt, kiusaanko läheisiäni antamalla heille joululahjaksi vanhaa paperia... Ja jos annan, mitä noista monista tekeleistäni... Siksi salaperäisyyden verho on toistaiseksi kevyesti peittämässä tuotoksiani.

Halusin kuitenkin vähän raottaa salaperäisyyden verhoa ja kertoa, mitä on tullut viime aikoina harrastetuksi. Siksi pyysin kurssikavereiltani keskiviikkona, viimeisellä kokoontumiskerralla, että saisin vähän kuvailla muiden taideteoksia. Luvan sain ja niinpä saatte tekin ihailla taitavien kätten töitä. Olkaapa hyvät!

Tästä on tulossa upea laukku!

Opettajan töitä eli yksi enkeliversio ja takana kirjasieppo

Kirjasieppo ihan omassa kuvassa, mutta valitettavasti kuva ei näytä ollenkaan niin hienolta kuin todellisuus.

Opettajan tekemä japanilainen rasia etualalla ja kansioita takana

Tähän aiheeseen palaan vielä taatusti kunhan saan jotain tolkkua omiin askarteluihini. Pysykää kanavalla!