Edellinen messupäivä painoi sen verran, etten tarpeeksi aikaisin päässyt pystyyn ja puuhaan, joten lasteni isä joutui juomaan aamukahvinsa ilman kakkua. Noloa.
Koska lauantaina huitelin muissa maisemissa, kakkujen täyttäminen jäi myös tälle päivälle. Siksi nyt turvauduin vanhaan nopeaan ja hyvään täytevaihtoehtoon eli omenahilloon ja kermavaahtoon. Erilaiset hyytymistä vaativat täytteet piti hylätä suoralta kädeltä, sillä ei ollut aikaa seisottaa kakkutekeleitä jääkaapissa tekeytymässä.
Kostutus hoitui omenamehulla. Väliin tulevan kermavaahdon joukkoon laitoin jääkaapista puolikkaan Eila Viola -mangotuorejuuston. Se oli jäänyt jäljelle kurpitsakeiton valmistamisesta. Samaan keittoon olin laittanut myös puoli rasiaa maustamatonta tuorejuustoa ja loput siitä juustosta pääsi kuorrutuskerman joukkoon.
Mangotuorejuustoa oli siis melko vähän ja kermaa oli 5 dl. Silti mangon maku oli täytteessä yllättävän vahva. Siitä tuli hauska pikantti vivahde täytteeseen.
Kuvat ovat huonot. Näin talvella luonnonvaloa on harmittavan vähän eikä sähkövalolla ja salamalla tule kaunista lopputulosta. Koristelin kakut kiivillä ja granaattiomenan siemenillä. Kiivi näyttää kuvissa hölmön valjulta ja pliisulta. Muutenkin värityksestä tuli vahingossa liian jouluinen, mutta ei anneta sen häiritä.
Kun kakut valmistuivat, pääsimme lähtemään onnittelemaan isääni. Mennessä poikkesimme Kerimäellä kukkakaupasta pienet kukkamuistamiset niin omalle puolisolle kuin isäpapallekin.
Perille päästyämme äidillä oli jälleen herkkulounas valmistumassa. Uunissa haudutetut kasvikset näyttivät kupissaan niin kauniilta, että piti käydä kamera repusta ja häiritä kuvaamalla muita syöjiä. Yritin olla tekemättä kuvaamisesta liian suurta numeroa, toivottavasti onnistuin.
On ylellistä istua valmiiseen ruokapöytään ja äidin tekemä ruoka yksinkertaisesti on maailman parasta. Makujen yhdistelmä on kuin kaunein sinfonia, josta löytyy aina uusia upeita vivahteita. Nytkin muheviksi hautuneet lanttukuutiot olivat niin makoisia, että teki mieli itkeä onnesta.
Jälkiruokana oli kauniin väristä ja makunystyröitä hemmottelevaa herkullista tyrnikiisseliä vaniljajäätelön kera. Täydellistä!
Päivän kruunasi veljen koko perheen saapuminen yhtä aikaa isänpäivän viettoon mummolaan. Oli niin mukavaa nähdä pitkästä aikaa ainoaa veljeäni, kultaista kummityttöä sekä hänen nuorempaa siskoaan sekä tietenkin myös veljen vaimoa. Olisi mukavaa olla tekemisissä enemmänkin, mutta elämä on niin kiireistä, että näemme ihan liian harvoin.
Kotiin palasimme auringon jo laskettua horisontin taa. Kuopus ja vävykokelas matkustivat bussilla opiskelupaikkakunnalle ja itse jäin muistelemaan niin edellistä messupäivää kuin tätä käsillä olevaa isänpäivääkin. Elämä on niin rikasta ja ihanaa. Kuten isänpäiväorkideakin.
Ihanaa oli nähdä kaikki pitkästä aikaa ♥
VastaaPoista<3
Poista