1. adventti

Nukuin tänä aamuna puoli yhdeksään ja olin harmissani. Luultavasti tarvitsin uneni, mutta menetin monta tuntia puuhailuaikaa. Tälle päivälle oli kaksi houkuttelevaa menoa tiedossa ja muutama pakollinen hoidettava asia. Koska hukkasin tunteja nukkumalla, päätin jättää Linnan lausujien toiverunomatinean väliin ja käydä vain linja-autoasemalla avaamassa ääntäni adventin kunniaksi.

Tuon perinteisen joulunalustapahtuman parasta antia ovat yhteislauluna lauletut joululaulut sekä tietenkin tilaisuuden lopuksi paikallisen päivälehden eli Itä-Savon tarjoama joulupuuro.

Maisema muuttui eilisen päivän ja viime yön aikana jälleen dramaattisesti mutta onneksi oikeaan suuntaan. Lunta on satanut kunnon kinokset.

Lumi muistuttaa joulun lähestymisestä huimaa vauhtia ja saa minut laskemaan päiviä huolestuneena. Keskeneräiset joululahjat eivät ehkä valmistukaan täksi jouluksi... Pienen huolipaniikin vallassa olen tänäänkin sormet liimassa tuskaillut tekeleideni kimpussa. Saa nähdä, tuleeko viritelmistä yleensä mitään kuvallista vai nakkaanko kaikki suoraan roskiin.

Niin tai näin, välipalakahvit piti adventin kunniaksi nautiskella kynttilänvalossa ja kaupasta ostetun taatelimuffinin kera. Kahdelle hengelle ei parane koko ajan leipoa itse, varsinkin kun pakastimet jo muutenkin narisevat liitoksistaan.

Uusi viikko on jälleen alkamassa. Levollista adventin aikaa! Joulu tulee, vaikkei kaikkea ehtisikään tehdä!