Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiisa...

Kesäalakulo tuntuu vallanneen mielen. Siihen lienee useampi syy. Juhannusruusu lakastuu, imen itseeni toisten murheita, loma lähenee loppuaan enkä ole ennättänyt tehdä läheskään kaikkea mitä olin etukäteen haaveillut. Yhtään kirjaa en ole lukenut, pyöräretkelle en ole ehtinyt, askartelumateriaalit odottavat koskemattomina... Piha ei ole valmis eikä koskaan valmiiksi tulekaan. Mikä huolestuttavinta, en edes tunne olleeni lomalla!

Entäs sää? Se muuttui niin kylmäksi ja sateiseksi, ettei edes yhtään tee mieli mennä pihapuuhiin. Toissa-aamuna anivarhain lehteä laatikosta hakiessani haistelin raikasta ja houkuttelevaa kesäilmaa ja kämmenpohjia oikein syyhytti päästä puutarhapuuhiin käsiksi. Vaan eipä mennyt kuin hetki ja taivaalta vihmoi vettä reilulla kädellä. Sama pisaroiden raivokas rallattelu jatkui pitkin päivää, tuuli säesti ulvoen.

Eilen, torstaina, oli ihmeeksi ja kummaksi sellainen päivä, että koko Kotosen komppania (paitsi vävykokelas) oli vapaalla jalalla palkkatyön ikeestä. Koska kuopus halusi  esitellä isosiskolleen tulevan kotikolonsa ja esikoinen taas toivoi pääsevänsä Juvan ABC:n Marimekon outlet-myymälään sekä Mikkelin kirppareille, hyppäsimme Avensikseen ja kurvasimme kohti naapurikaupunkia. Ei muuten reissuamme helle haitannut eikä aurinko sokaissut.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Punaisen piipun kievarilla Juvan ja Mikkelin rajamailla. Siellä herkuttelimme Siiskosen leipomon tuoreilla kahvileivillä. Naisväki söi sämpylää, mutta setä sortui nälkävuoden mittaiseen kermamunkkiin.

Siinä kahvipöydässä istuskellessamme hulluttelimme sedän kanssa ikivanhalla höpötysellä. Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiisa!

Tytöt kyselemään, että mikä ihmeen juttu tuo on. Noh tuotah... Ihan ei homma ollut kirkkaana muistissa, mutta arvelimme, että kyse olisi Severi Suhosen jutuista. Ai kenen? No, Esa Pakarisen! Kukas se sitten on? Piti sitten lapsille yrittää kertoa koko kupletin juoni... Paitsi ettei oikein itsekään muistettu, heh. Kehiin heiteltiin niin Pekka Puupäät kuin muinaiset stand up-koomikot. Kotona googlailin ja hupsis. Ihan ei osunut nappiin. Tai voihan se Severi jossain Suomi-leffassa Savonmuan Hilimasta laulellakin, mutta ihan eri esittäjiä tarjosi Googlen tietopankki.

Päästiin perille kohteeseemme ja ensin pyörähdimme kuopuksen tulevassa kodissa viemässä sinne tavaroita ja tekemässä tupatarkastusta. Esikoinen hämmästeli kämpän kokoa, hänellä kun on viimekädessä eniten tietoa Lontoon vuokrahinnoista... Ei ihan samassa sarjassa paini pikkuruinen itäsavolainen maalaiskaupunki kuin yksi maailman metropoleista.

Tupatarkastuksen jälkeen pääsimme asiaan eli kirpputorille. Reaali-kirppiksellä meni paljon aikaa sillä siellä oli paljon tavaraa pöydillä, mutta myös tungokseksi asti ostajia. Esikoinen löysi paljon kirjoja ja molemmat tytöt tekivät purkkilöytöjä. Itse ostin peltikyltin, 4 € (hyvin harkitsematonta, mutta menee sitä joskus viisaskin vipuun), Marimekon pikku kukkaron 5 €, keittiöpyyhkeen 1 € ja säilytyslaatikon postikorteille 2 €.

Seuraavaksi suunnistimme keskustaan, sympaattiselle Wilma ja Wihtori -kirppikselle. Jos edellisellä kirpparilla oli käytävillä ahdasta, niin täällä oli suorastaan mahdoton edetä. Joskus toivoisi, että kirpputorin pitäjät miettisivät kahteen kertaan pöytien sijoittelua. Olisi suotavaa, että käytävillä oikeasti mahtuisi liikkumaankin, vaikka joku toinen olisi seisahtanut katselemaan pöydän tarjontaa. Nyt on tässä saumassa mainostettava oman kaupungin Kympintoria, jossa on järkevin pöytäsijoittelu, mitä missään olen nähnyt.

Wilmasta ja Wihtorista poistuin raahaten mukanani täydennystä Happy Cat -pullokokoelmaani, kauniin sininen kissapullo irtosi kahdella eurolla. Houkuttelevan väriset Puro-langat ostin 4 eurolla kaikki viisi kerää. Haksahdin ostamaan myös Huckleberry Finn -elokuvan eurolla. Kas kun tuo klassikko on tällä kirjastotädillä edelleen kahlaamatta, niin voisinhan toki edes leffan katsoa.

Tässä vaiheessa alkoi porukassa olla jo aika monta nälkäistä. Pikapalaverin jälkeen päädyimme kuitenkin siirtämään nälkää kahvilla ja jäätelöllä. Olihan meille tullut yllätyksenä vielä kyläilykutsu samalla illalle, joten Mikkelistä olisi raivaiduttava kotikonnuille ihmisten aikaan.

Auto vietiin Akselin katolla sijaitsevalle parkkipaikalle, josta oli hyvä näkyvyys Naisvuoren näkötornille. Olisipa meillä joskus aikaa käydä siellä leikkimässä turistia!

Jäätelön voimin jaksoimme harrastaa kevyttä kenttäshoppailua Akselissa. Pyörähdimme Sinooperissa, Gina tricotissa, Kappahlissa ja Amanda B:ssä ja Clas Ohlsonilla. Itse ostin vain lahjapaperia Sinooperista, sillä koko ajan takaraivossa raksuttanut kiire sai olon niin levottomaksi, etten osannnut innostua mistään.

Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä Sotkassa sohvaostoksilla. Mainoslehden ilmoitukset houkuttelivat meidät sisään huonekaluliikkeeseen ja niin vain kuopus sijoitti vähiä pennosiaan upouuteen divaanivuodesohvaan. Mutta ostos oli kaikin puolin järkevä ja kannatettava ja alennukset tällä erää niin huomattavat, ettei yhtään kannattanut jäädä ostosta empimään.

Kotimatkalla poikkesimme Juvan ABC:llä haukkaamassa päivän ensimmäisen lämpimän aterian. Kuopuksen kanssa söimme lehtipihvit, setä hotkaisi pitsan ja esikoinen halusi hampurilaisaterian.

Syötyämme suunnistimme Marimekon outletiin. Siellä oli hirmuisesti houkutuksia. Lopulta poistuin kaupasta kolmen kangaspalan ja uuden keittiöpyyhkeen onnellisena omistajana. Viiden metrin pala Inka-kangasta maksoi vain 35 euroa ja siitä saadaan kuopuksen keittiöön verhot ja vielä jää kangasta esikoisellekin, sillä molemmat tytöt ihastuivat kuosiin. Itseäni ajatellen haksahdin hankkimaan palaset Purnukka- ja Oliivi-kankaita. Eikä ostaminen vielä siihen loppunut, sillä löysin ihastuttavan Kippis-keittiöpyyhkeen, joka vaati tulla ostetuksi.

Juvalta kaahasimme suorinta tietä kyläpaikkaan Kuusniemeen, jossa meitä jo odoteltiin. Siellä oli kummityttö sisaruksineen mummolassa käymässä, ja voi kuinka meillä olikaan mukava iltahetki!

Kotona vielä lueskelin kahvittelupaikoista mukaani nappaamia esitteitä. Voi jos joskus pääsisin Juvallekin leikkimään turistia! Haluaisin käydä ainakin Hildurissa,  kirjastogalleriassa  ja Vehmaan teehuonella. Ehdottomasti pitäisi käydä myös kesäteatterissa Rapion myllyllä ja Kuninkaankartanolla. Mutta kun en edelleenkään aja autoa, niin haaveeksipa taitaa jäädä!

Mikkelin Kenkäveron ja Mikkelipuiston esitteet olivat niin houkuttelevia, että kävin jo suunnittelemaan omatoimiretkeä sinne. Voisin aikaisin aamulla astua linja-autoon Savonlinnan linja-autoasemalla, viettää päivän tutustuen mielenkiintoisiin kohteisiin ja palata illalla kotiin tyytyväisenä kaikesta näkemästäni. Jos olisin reissussa yksin, kukaan ei kyllästyisi, huokailisi eikä hoppuilisi. Saisin tympeentyä ja väsyä ihan omaan tahtiini. Ainoa miinus suunnitelmassa on, että kesäloma meni jo. Vaan kaipa voisin jonkin kesäisen lauantaipäivän asialle uhrata.

Tätä postausta ei tosiaan ole kirjoitettu keskittyneesti. Olen naputtelujen ohessa ottanut kantaa hämmentävän moniin asioihin, mutta ollut myös iloinen siitä, että paikalla on ihmisiä, joiden kanssa jutustella. Viimeinen lomapäivä pitäisi varmaankin käyttää paljon hyödyllisemmin kuin tietokoneen ruudun äärellä... Tosin tämä blogihöpöttely on rakas harrastus ja kai sellaiseen voi uhrata aikaansa... Toisaalta koti huutaa järjestelevää kättä ja veikkaan, että väki on hetken kuluttua kyselemässä murkinaa kupuihinsa. Vietänkö siis kallisarvoiset viimeiset lomatunnit järkevästi ja hyödylisesti vai tehden asioita, jotka ilostuttavat? Siinäpä vasta kysymys!