Usvaa

Viime sunnuntaina veimme isälle konserttikukkaset. Kävimme ostamassa ne Kerimäen kirkonkylän viehkosta kukkakauppa Suopursusta. En ole kertonut tätä aiemmin, sillä samalla reissulla taas lankesin lankahamstraajan perisyntiin eli alelankoihin. Suopursussa oli useammassakin kopassa erinäisiä poistokeriä, mutta kuopuksen kanssa haksahdimme hipelöimään Usva-lankoja. Kuopus toivoi saavansa lapaset talvea varten tuosta oikealla olevasta vaaleanruskeasta langasta. Koska yksi kerä maksoi vain 2,50 €, menin lankaan. Ostin lapselle lapaslangat ja samalla vähän lankaa muidenkin vanttuisiin.

Kotona kaivoin paketista Tallinnasta ostetut nro 5 sukkapuikoit ja pistin neulekoneen käyntiin. Näin paksusta langasta työ joutui sukkelaan. Vaan kuinkas sitten kävikään? Usvassa värin vaihtuminen tapahtuu verkkaan ja pitkillä juoksuilla. Sain aikaiseksi kaksi aivan erinäköistä tumppua.

Mitäs sitten tehdään? Kuopusta ei eriparisuus olisi haitannut, mutta keksimme kuitenkin, että jos ostaisin samaa lankaa vielä toisen kerän, saisimme vielä toiset lapaset... niitä voisi sitten käyttää suloisesti sekaisin jos sattuisi olemaan sellainen tuuli. Ja JOS ostaisi samaa lankaa vielä muutaman ylimääräisen vyyhden, saisin aikaiseksi vielä tyylikkäästi kaulaliinankin . Eli piti järjestää käyntiä Kerimäellä...

Metsäikäväkin oli, joten olin mielessäni järjestänyt itselleni suunnitelman metsäillä viikonlopun aikana. Jos menisin metsään Luotojärvellä, Suopursu jäisi sopivasti matkan varrelle ja voisin käydä täydentämässä jälleen lankavarastoja.

Perjantai-illan uutislähetystä kuuntelin hajamielisesti puolella korvalla. Sen verran olin terävänä, että kuulin, kuinka Pekka Pouta povasi lauantaille hyvää ulkoilusäätä ja sunnuntaille surkeampaa keliä. Siinä hetkessä päätin porhaltaa lankaostoksille ja metsäilemään lauantain aikana. Setä tosin yövuorojen jälkeen nukkuisi pitkälle iltapäivään kumpanakin päivänä, mutta onhan minulla uskollinen ratsuni Cresent-fillari.

Hyppäsin kumipyörille puoli kymmenen korvilla, kun päivä oli valjennut. Lähes neljänkymmenen kilometrin pyöräily sujui sutjakkaasti, vaikka tien pinta oli kostea koko matkan. Meteorologi Pouta hyvää säätä ennustaessaan totesi, että Itä-Suomessa saattaa liikkua pilvilauttoja. Mutta sen tämä säätieteilijä unohti kertoa, että nämä pilvilautat liikkuvat maata pitkin... Vettä ei todellakaan satanut. Vaikka kuinka olisin pupillit pinkeinä lätäköitä tuijottanut, niiden pinta ei värähtänytkään. Mutta ilmankosteus oli huippuluokkaa, aivan kuin olisi pilvessä pyöräillyt. Pienet pisarat tiivistyivät silmälasien linssien pinnoille ja kaipasin miniatyyrituulilasinpyyhkimiä. Silkaa sumua! Vai upeaa usvaa?

Matkan puolivälissä kävin suorittamassa lankaostokset. Mutta ennen kuin astuin sisään kukkakauppaan, napsin kuvia kaupan satumaiselta pihamaalta.

Nyt on Usvaa! Sisätiloissakin...

Viimeiksi hankitut

Koko katras

Langoista onnellisena sitkutin polkupyörälläni kohti lapsuuskotia. Siellä isä ja äiti jo odottelivatkin ja melkein heti pääsin istahtamaan ruokapöytään. Herkkuja oli tarjolla: perunaa, kananmunakastiketta, muikkuja, sienisalaattia ja kasvishöystöä. Mmmmm. Maistui!

Syötyämme ja hivenen huilattuamme suunnistimme suppikseen. Poimin sieniä puoli ämpärillistä ja sitten se sieniapaja oli kaluttu tyhjiin. Mukana oli pienempikin hinkki. Olin jo monta päivää nähnyt päiväunta puolukkarahkasta ja siksi sienireissulla reippailimme puolukkamättäillekin.

Pakkanen oli puraissut punaisia marjoja ja ne olivat osittain pehmeitä. Siivoaminen oli työlästä. Mutta niin vain nyt on ainekset herkkurahkaan ja maailman herkullisimpaan puolukkapiirakkaan ja ehkä kiisseliinkin. Jatkojalostusta tiedossa huomenna.