Pakkanen

Joka vuosi talvi yllättää autoilijat enkä voi sitä ymmärtää. Vuoden kiertoon näillä korkeuksilla kuuluu vääjäämättä jää ja lumi. Toisaalta minun ei pitäisi sitä ihmetellä, sillä pakkanen on nyt useana vuonna päässyt yllättämään Kotosen tädin. En malttaisi kerätä pois viimeisiä kesäkurpitsoita enkä kesäkukkia, kun ne jaksavat aina vaan kasvaa ja kukoistaa.

Tänä vuonna olin kyllä päästänyt jo päähäni ajatuksen syksyn edistymisestä, mutta jaksoin silti uskoa ja toivoa, että sää viilenisi oleellisesti vasta sitten, kun jättikurpitsastani olisi kasvanut jätti. Missään nimessä en uskonut, että pakkanen kävisi pussaamassa huolella kasvattamaani möhkälettä varoittamatta. Mutta niin vain kävi. Viime yönä oli pakkanen varkain laskeutunut myös Kotosen pihalle. Aamulla töihin lähtiessäni kävin murhemielin toteamassa kuinka kurpitsan lehdet olivat jäässä ja aurinkoisen keltaiseen kurpitsalapseen oli pakkanen hönkäillyt oranssin jäljen.

Pakko oli jättää kurpitsalapsi edelleen pihalle kylmän armoille ja polkaista hyytävää kylmyyttä uhmaten kohti työmaata. Koko päivän korvamadoksi sain jostain menneisyyden syövereistä lauluhokeman "pakkanen siitä suomalaiset tykkää". Mitään muuta en rallista muistanutkaan. Onneksi on youtube, joten voitte tekin yläreunan linkistä käydä hakemassa oman korvamatonne.

Töissä oli jälleen äärimmäisen kiire eikä kurpitsojen kohtaloa ehtinyt siellä murehtia. Kotiin palattuani en edes riisunut kenkiä, heitin vain repun sisään ja painelin pelastamaan sen mitä pelastettavissa oli. 3600 grammaa painavaksi ehti halloween-kurpitsani kasvaa. Vihoviimeinen spagettikurpitsa ei painanut edes puolta kiloa.

Saalis on nyt ollut muutaman tunnin sisätiloissa sulamassa. Jää nähtäväksi, ehtikö pakkasen halaus pilata vesipitoiset kasvikseni.

Mitä minimalismihaasteeseen tulee, tein eilen oivan poistolöydön. Etsiskelin yhden takin vyötä ja kapusin jakkaralle eteisessä. Yritin kurkistella miltei katonrajassa olevalle hyllylle. Sinne olikin vuosien saatossa rauhassa hautautunut roina jos toinenkin. Kuopus ei edes muistanut, koska olisi käyttänyt löytyneitä sukkia ja hanskoja. Niin pienetkin ne olivat, että olisivatkohan piileskelleet ylähyllyllä kymmenisen vuotta...

Samalla hyllyllä oli takeista irrotettuja karvakauluksia ja huppu. Näitä takkejakaan meillä ei ole ollut enää aikapäiviin! Hyllyllä oli myös esikoisen alakouluaikainen ihana kissasateenvarjo, jonka joku valopää rikkoi koulun käytävällä heti uutuuttaan oppitunnin aikana. Sitä ei raaskittu heittää pois, vaikka sille ei ollut käyttöäkään. Ja nyt kun varjo löytyi, sama harmistus ja paha mieli tuli takaisin, joka meillä oli silloin kun ilkityö oli tehty.

Ylähyllyltä löytyi myös pitsinen kesäpipo ja kuopuksen kesäbandana. Ei näitä ole kaivattu. Ei ole edes muistettu. Ja samaan poistokasaan kaivelin siivouskomerosta ison Ikean kassin. Siihen on hyvä kasata lahjoituskirppikselle menevät meiltä poistettavat mutta edelleen käyttökelpoiset tavarat. Eniten ihmetyttää nuo valtamerilaivan kokoiset kengänpohjalliset. Miksi ne on säästetty?

5. päivä

6. päivä

Hanskoissa oli reikä, samoin polvisukissa. Hupulla ei ole virkaa ilman takkia. Ne heitin roskiin pohjallisten kanssa. Roskiin joutui myös toinen karva, se tuntui jotenkin epämiellyttävältä. Punaiset sukat, kesäpäähineet ja toinen karva pääsevät kierrätykseen. Luulen, että joku voi tuosta karvasta tehdä vaikka maskotteja.

Mutta... en tiedä kuinka sallittua se on, mutta en raaskinut heittää roskiin hyviä nappeja, stoppareita, nyöriä ja suloista kissakangasta. Ne on nyt napsittu talteen. Ihan varmast joskus tarvitsen niitä. Ihan varmasti!