Myrskyn jälkeen

Ilmatieteen laitos ennusti eiliselle päivälle kunnon myrskyä, oikein valio myrskyä Valion päivänä. Kuopuksen koulussakin oli laitoksen kehotuksen mukaan varoitettu oppilaita myrskystä. Koko päivä meni ikään kuin myllerryksen alkua odotellessa. Koska olin sopinut kuopuksen kanssa yhteisestä shoppailukierroksesta hänen koulupäivänsä jälkeen, piti kaiken uhallakin lähteä iltapäivällä pyöräilemään. Tosin tuuli ei siinä vaiheessa puhkunut myrskylukemissa, vaikka navakasti vastustikin eteenpäin pääsemistäni.

Tapasimme kirjakaupassa, jossa sorruin pitkästä aikaa korttiostoksiin. Mutta niin käsittämättömän houkuttelevia uutuuksia oli tarjolla, etten voinut pidätellä itseäni. Saa sitten nähdä, raaskinko näitä ikinä maailmalle lähettää...

Kynänkin ostin. Se on kädenojennus Roosa nauha -kampanjan kautta rintasyöpätutkimukselle. Jos tekisin kuten kunnon ihmiset, olisin ostanut Roosa nauha -rintanauhan, jota tulisi kantaa koko lokakuun ajan. Noita nauhoja on männä vuosilta erinäisiä jo tullut osteltua, ja ovat sitten nykyään vähän kuin ongelmajätettä. Ei raaski heittää pois, mutta ei tarvitsekaan....

Olimme kuopuksen kanssa tutkineet tarkasti Sokoksen 3+1 päivien tarjouslehtistä ja sen perusteella olimme menossa ostoksille. Mutta voihan kurjuus. Olimme jo etukäteen kuulleet, että tuotteita on paikalliseen tavarataloon tullut aivan liian vähän kysyntään nähden ja niinpä jäimme mekin näppejämme nuolemaan. Mitään niistä tuotteista, joita olisimme ostaneet, emme saaneet. Meni fiilis niin, että emme mitään muutakaan halunneet.

Illalla puuhailimme kivoja kotihommia ja kuulostelimme navakoituvaa tuulta. Ilmaisjakelulehtien lueskelu sai tarttumaan saksiin ja leikkaamaan muutaman lehtileikkeen talteen. Esimerkiksi Yhteishyvässä kävelyapostoli Mirja Kärnä kertoo patikkaretkistään ja elämästään ja sanoo ahdistuvansa tilanteissa, joissa vaistoaa ihmisten välillä negatiivista energiaa, vaikka se ei liittyisi häneen. Heureka! Ihan heräsin, että noin teen minäkin! Nyt kun sen oivalsin, voin opetella pääsemään siitä eroon.

Aamulla heräsimme myrskyn jälkeiseen maailmaan. Meillä ei edes sähköt katkenneet, mutta monella muulla ei ollut elämä yhtä lailla mallillaan. On taas sähkömiehillä töitä!

Meillä yön tarmokas tuuli näkyi lähinnä siinä, että koko piha oli kuorrutettu vaahteran lehdillä ja muutamat kukkapurkit olivat lennelleet holtittomasti pitkin pientareita. Mitään ei ollut rikki eikä hukassa.

Kierros kotipihalla oli huojentava. Koska ei tullut tuhoja, oli mukava katsella kaunista syyspäivää ja kerätä kasvimaalta satoa.

Nyt poimin ensimmäisen sitruunakurkunkin kasvihuoneesta. Uteliaana sitä maistelin... siemenosiota oli paljon, mutta muuten ihan tavallinen kurkku. Kuori oli paksu ja ikävän tuntuinen suussa, mutta kun sen kuori pois, kurkkua söi ihan mielellään.

Tämän päivän työlistalla oli petivaateiden tuuletus, lakanoiden pyykkäys ja ikkunoiden pesu sekä kirpputoriverhojen ripustaminen ikkunaan. Pesin ensin välioven lasit ja eteisen hervottoman kokoiset peiliovet, sitten meidän makuuhuoneen ikkunan ja vasta sitten siirryin alkuperäiseen kohteeseen.

Sedän kanssa puistelimme aamutuimaan petivaatteet puistelutelineelle raikastumaan. Kaksi koneellista pyykkiäkin sain pestyä, koska sää oli kuin luotu pyykkien kuivattamiseen ihanassa ulkoilmassa.

Kun hommat oli tehty, lähdin ulos nauttimaan upeasta syyspäivästä. Kävellen ehtisi katsella paremmin ympärilleen, mutta pyöräillen ehtii tehdä paljon pidemmän lenkin. Siis otin Cresentin tallista ja niin sitä mentiin. Aurinko paistoi Olavinlinnan takaa niin, että linnasta näkyi vain silhuetti.

Vähän matkan päässä piti iskeä liinat kiinni ja stop...

Aika moni muu oli jo puun kiertänyt, sillä nurmikkoon oli tallautunut jo polku. Jatkoin matkaa keskustan ohi rinnakkaisväylän viereistä pyörätietä pitkin ja eipä aikaakaan kun...

Onneksi tuosta koivunrungon yli pääsi helposti. Matka jatkui syksyisen metsän läpi vievällä pyörätiellä.

Kun metsän siimeksestä pääsin, näin tällä matkalla eniten tuhoa tuottaneen puun kaatumisen.

Pieni puu, mutta oli jaksanut nyrjähdyttää sähkökaapin pahasti vinkkeliin.

Matka jatkui maisemia ihaillen. Olin jo kotona miettinyt, että pyöräilen pitkin Heikinpohjan rantoja, mutta ei sinne rantaan päässytkään kuin vasta lähellä keskustaa.

Olavinlinna näkyy taustalla!

Heikinpohjasta pyöräilin Savonniemeen ja torin ohi ja rantatielle kohti maakuntamuseota ja Olavinlinnaa.

Eerikinkadulla oli taas myrskytuhoja nähtävissä.

Kotiin pyöräilin Punkaharjuntietä elokuvateatteri Killan ohi ja rautatiesiltaa pitkin Kyrönsalmen yli.

Reissuun olin saanut tuhrautumaan kokonaiset kaksi tuntia! Kyllä maistui kahvi mainiolta kuopuksen leipoman kinuskivaahdolla kuorrutetun vaniljamuffinin kera. Taidan olla ihan pilalle hemmoteltu...