maanantai 26. lokakuuta 2015

Paistopäivä

Tänään on maanantai ja poikkeuksellisesti vapaapäivä. Etukäteen tälle päivälle oli ohjelmassa terassin siivous. Mutta aamulla sateli vettä eivätkä ulkohommat houkutelleet. Leipurin touhuissa oli enemmän imua.

Lauantaina poimitut suppikset odottivat vielä käsittelyä. Aikamoinen puuha olikin niiden puhdistamisessa, mutta lopulta pääsin paistamaan elämäni ensimmäistä suppilovahveropiirakkaa. Sienien lisäksi piirakan täytteeseen sujahti purjoa, ruokakermaa, sulatejuustomurua, juustoraastetta ja kananmunia. Tulipa hyvää!





Loputkin sienisaaliista käytin pannulla ja pistin pakastimeen. Vielä on raaka-ainetta kahteen samanlaiseen herkkupiirakkaan.

Kun leipomisen vauhtiin pääsin, tein samoin tein puolukkasaaliista muikean maistuvaista mascarpone-puolukkapiirakkaa ja kesäkurpitsaraasteesta kupsakoita kuppikakkuja.






Puolukoita riittää ja riittää, joten illan vilakassa keitin vielä puolukkakiisseliäkin. Sitä en ole vielä jaksanut maistaa. Jotain voi jättää huomiseksikin.

Vähän hassu juttu sattui kesken kokkailujen. Vein suppiskipon käsittelyä odottamaan terassin pöydälle. Samalla kun käännähdin palatakseni takaisin sisään, olin ajaa kolarin mustarastasnaaraan (?) kanssa. Se kun syöksähti ihan selän takaa mustamarja-aroniapuskaan lounaalle. Voi se kyllä olla joku muukin lintu, mutta Kotosen lintukirjan lajinmääritysvihjeiden mukaan tehty tunnistus osui mustarastaaksi. Lintu ei ollut läheltä piti -tilanteesta moksiskaan vaan jäi puskiin päivystämään ja poseeraamaan.



Myöhemmin tirppa tepasteli pitkin kuistin kaidetta ja ihan kuin odotti jotain. Mitä sitten? Se ei koskaan selvinnyt.


Päivän kääntyessä illaksi, sää selkeni ja jopa aurinko löytyi pilviverhon takaa. Keittiön siivous- ja pyykkien ripustelupuuhat pitivät kiireisenä, joten ulos ja haravoimaan ennätin vasta neljän jälkeen. Haravointiaika kutistui melko lyhyeksi, sillä eilisen kellojen rumppaamisen takia pimeys laskeutui pihan ylle yllättävän aikaisin. Sedän kanssa yhdessä kilpailimme pimeyttä vastaan ja ennätimme pussittaa viisi jätesäkillistä vaahteran- ja haavanlehtiä ennen kuin oli luovutettava. Eikä kello ollut kuin vasta varttia yli viiden!

Ja se terassi. Se on yhä siivoamatta.

4 kommenttia:

  1. Eikä! Mä en vaan tajua tuota sun jauhopeukalosi kutinaa!!! Ahkera täti olet. Pakon eestä tänään veivattiin porukalla satakunta perunarieskaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kellä mikäkin hupsuus... ;)

      Mutta olettepa muhkean määrän rieskoja tehtailleet! Jännityksellä odotan. Luulen, että niistä vielä luetaan blogistasi. :)

      Poista
    2. Ei tuu blogiin... Ei siinä ehtinyt kuvia ottamaan, kun olivat jo rieskat paremmissa suissa ;)

      Poista
    3. Höh, voihan pettymys :(
      Missäs niin nälkäisiä ruokailijoita oli?

      Poista