Kullankeltainen lokakuu

Joskus työ vie ihmiseltä paljon voimia. Voi olla, että tulee tunne, ettei oikein jaksaisi. Varsinkin, jos joutuu venymään ja joustamaan jatkuvasti. Siinä vaiheessa, kun tulee tunne, että kaikki toivo on mennyt, on syytä ottaa aikalisä.

Yksi vahvoista ohjenuoristani on, että kaikella on tarkoituksensa ja asioilla on tapana järjestyä. Tapaamme ne ihmiset, jotka on määrätty. Polkujen risteämisellä on merkityksensä.

Minun aikalisäni järjestyi tänään kuin itsestään. Nuori, mutta niin viisas ja maalaisjärkinen entinen työkaveri tuli käymään. Yhteistä työhistoriaa meillä on vain muutamien vuosien ajalta, mutta sinä aikana kerkesimme hyvin hitsautua yhteen. Kun hän sai työpaikan kotipaikkakunnaltaan, minun piti luopua oikeasta kädestäni.

Läksiäisistä on jo melkein vuosi, mutta kun nyt tapasimme, juttu jatkui suoraan siitä, mihin edellisellä kerralla jäimme. Oli niin helppo puhua, kun toinen ymmärsi jo puolesta sanasta. Menimme höpöttelemään Kahvila Raiteeseen ja päädyimme maistelemaan vadelma-salmiakkikakkua. Oli muuten ihan jäätävän hyvää!

Harmillsta kyllä, kahvilan aukioloaikoja oli muutettu niin, että se meni kiinni jo viideltä. Emmehän me sitä tienneet emmekä huomanneet... istuimme vielä 20 yli ihan rauhassa ja juttu vain jatkui ja jatkui. Kunnes viimeinen työntekijä tuli pahoitellen kertomaan, että hänen pitäisi sulkea paikka. Hups...

Juttua meillä vielä riitti, mutta ulkona oli liian kylmä ja kostea rupatella. Hetken hämmennyksen jälkeen menimme testaamaan Tallikahvila Kinskin, jossa päädyimme nautiskelemaan raikasta mandariinisorbettia. Emme ehtineet edes aloittaa annostemme nautiskelemista, kun ystäväni seuralaiset soittivat ja kyselivät meneekö vielä pitkään.... Menihän meillä vielä tovi jos toinenkin, mutta lopulta lähdimme molemmat tahoillemme.

Mieli oli niin kevyt ja hyvä, että melkein leijuin kotiin. Lähikadulla havahduin taas ihastelemaan kullankeltaisten lehtien sadunomaiseksi tekemää maisemaa. Olin ihastellut samaa näkymää jo aamulla töihin tallustaessani ja silloin harmittelin, kun en ollut ottanut kameraa mukaan. Nyt illalla älysin käyttää kännykkää. Suomen syksy on maaginen ja ihmeellinen. Tihkusateessakin niin kaunis!