Älä valita, ala valita

Tämän kortin lähetän maailmalle heti kun vain raaskin...

Mietiskelin tänään yhtä viisasta ajatusta, jonka aikoinaan olen lukenut Kodin kuvalehdestä 1/14. Lyhytkasvuinen Noora Västinen sanoi: "Älä valita, ala valita. Ellet voi muuttaa tilannetta, muuta asennetta."

Puuhailin ja kokkailin pitkin päivää ja iltapäivällä läksin kävellen käväisemään Prismassa, jonne on meiltä reilun puolen tunnin kävelymatka. Siinä kävellessä oli aikaa ajatella. Ykkösharmitus oli, että työelämä vie nykyään kaiken puhdin, joten vapaa-ajan sosiaalista elämää ei juuri ole. Mutta on hyvä että on työtä ja vielä sellaista työtä, josta tykkään ja jossa viihdyn.

Työn ulkopuolisten aktiviteettien puute aiheuttaa sen, että elämä sillä lailla köyhää, ettei juuri ole muita ystäviä kuin työkaverit. Loisto-oivallus iski kyllä miltei saman tien. Olen onnekas, että minulla on niin hyviä työkavereita, että he ovat myös ystäviä. Joskus vuosia sitten nyt jo eläköitynyt työkaverini paasasi, että naapurit ovat naapureita, työkaverit työkavereita ja ystävät ovat erikseen. Mutta mikä rikkaus, jos työkaveritkin ovat kuin ystäviä!

Sitten iloitsin, että olen postcrossingin myötä saanut monta uutta ystävää. Tosin postcrossing-ystävien kanssa ei noin vain lähdetä lenkille tai elokuviin, mutta heidän kanssaan on mukavaa jakaa yhteistä harrastusta ja muutenkin elämää. Niinkin voi sattua, että postcrossarikaverin kanssa pääsee reissuun!

Alakulon aiheutti alun perin taas maanantaina työpaikalla koittavat läksiäiset. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee. Niin se kai on elämän tarkoituskin, mutta silti surettää menettää taas yksi ihana ihminen. Mutta parasta tietysti on, että edes sain tilaisuuden tutustua häneen ja kulkea yhteistä polkua palan matkaa. Elämähän jatkuu, silti saanen hieman olla haikealla mielellä ja lauleskella Lähtevien laivojen satamaa .

Tällaisen ihanuuden sain postissa jokin aika sitten. Kiitos Katrille!