Halpaa hupaa

Hulluilla on halvat huvit, sanotaan. Varoitankin, että jos piposi on hiukkaakaan kireällä, tätä kirjoitusta ei kannata lukea yhtään pidemmälle! Lopeta tähän!

Kävin sedän kanssa kaupassa toissapäivänä ja eikös vaan siellä ollutkin vähän ennen kassoja kirja-alennusmyynti. Niitähän ei voi ohittaa, ei vain voi. Nyt sieltä pöydältä pisti silmään hupaisa Haamuvoimistelu-kirja. Siitä tuli sen ostosreissun heräteostos!

Seuraavaksi esittelen kirjaa ihan omin sanoin ja ihan omassa järjestyksessä. Ja näin juttu alkaa:

"Hyvää päivää!" sanoi Herra Haamu ja jatkoi: "Suokaa anteeksi, en ole ehtinyt parturiin viikkokausiin."

Joulun jälkeen ja uuden vuoden kunniaksi moni aloittaa tammikuussa uuden elämän. Niin päätti tehdä myös Herra Haamu, joka oli viettänyt joulua perusteellisesti herkutellen. (Kuten kuvasta näkyy!)

Herra ei ollut kangistunut kaavoihin vaan päätti aloittaa sinnikkään haamujumpan nostelemalla käsiään kattoa kohti.

Täti luki lapsuudessaan Enid Blytonin kirjaa Viisikko ja aavejuna moneen kertaan ja aina tukka pystyssä. Jos ei muuten tiedä, millaista on pelätä niin, että hiusjuurissa tuntuu, kannattaa lukaista tuo viisikko-kirja. (Vaikka epäilenkin, ettei kirja enää tehoa. Maailma on muuttunut.) Herra Haamua kävi hirvittämään jatkuva jumppaaminen ja se kävi viisikon lukemisesta.

Herra päätti pistäytyä päiväkävelyllä välittämättä vinhasta itätuulesta. Haamu on hyvin kohtelias aave, joten hän nosti lakkia jokaiselle vastaantulijalle letti lepattaen.

Kävelyltä palattuaan herra käväisi suihkussa ja kampasi kutrinsa keskijakaukselle.

Mutta koska herra oli lähdössä harrastamaan matoagilityä, hän päätti kihartaa kutrinsa edustuskelpoisiksi. (Olihan agilityn harrastajissa muun muassa muuan mukava kummitusgimma.)

Agilitykentällä madot vääntyivät vaikka minkälaisiin temppuihin. Siellä nähtiin sekä venkoilua että viivasuorailua muiden taitojen ohella.

Kun herra Haamu palasi kotiin rankoista treeneistä, kotona häntä odotti uskollinen kotikissakummitus. Kissa oli ylen onnellinen saatuaan isäntänsä kotiin ja tervehti herraa häntä terhakasti pystyssä

Kun herra harrastuksistaan uupuneena pötkähti pitkälleen patjalle paljaalle lattialle, tyytyväinen katti kehräsi kainalossa häntä kauniisti kerällä.

Pyylevänä pötkölleen heittäytynyt herra heräsi päiväuniltaan kovin tyytyväisenä. Vielä tyytyväisemmäksi hän havahtui, kun sattui näkemään peilikuvansa. Päivän touhuihin oli huvennut herran ylimääräinen pyöreys ja herran kummituskaapu roikkui suorastaan hirmuisen hoikan Haamun kylkiä pitkin.

Tähän päättyi omatekoinen tarina herra Haamusta.

Lapsi ei ole terve, jos se ei leiki. Mutta entäs aikuinen? Nyt kun näitä vanhoja sanontoja kerran aloin viljellä, niin toteanpahan vain, että vanheneminen on pakollista, aikuistuminen vapaaehtoista!

PS. Essi: tuodaan tää kirja sit siun hoitolapsille tullessamme...