Katsaus tulevaisuuteen

Vuoden vaihtuessa suunnittelin, että kokoaisin koko viime vuoden yhteen postaukseen. Lueskelin juttujani ja huomasin, että olisipa älytön possakka. Ja siellähän se jo on Bloggerin uumenissa mennyt vuosi kuvina ja teksteinä, mitä sitä enää pöyhimään..

Eilinen on mennyt, huominen ei ole vielä tullut, elä siis tätä päivää.

Jotakuinkin noin menee yksi viisas sanonta, jonka olen joskus jostain lukenut. Siinäpä toinen syy siihen, etten enää kertaa viime vuotta. Mutta tulevaisuutta voi ja pitää suunnitella. Unelmilla on tapana toteutua. Ei tietenkään kaikilla, mutta aina kannattaa haaveilla. On myös asioita, jotka sujuvat paremmin, jos niihin on varautunut ennakolta.

Yläkuvassa on haave lumisesta talvesta. Sellaisesta, että lunta on riittävästi hiihtolatujen tekemiseen ja lämpötila sopiva hiihtämiseen. Kuvan nappasin päiväkävelyllä Linnankadun remontissa olevan talon yläkerran ikkunasta. Pakkanen oli siihen tehnyt taidetta.

Tänä vuonna on tulossa monta juhlahetkeä. Esikoinen täyttää 20, äitini 70 ja setä Kotonen 50 vuotta. Yhdet ylioppilasjuhlat taitaa olla tulossa ja yhdet rippijuhlat myös. Ehkä vielä jotain, jota en juuri nyt muista tai tiedä...

Esikoisen syntymäpäivää ei vietetäkään perinteisesti. Juhlakalu juhlinee maailman äärissä ja ehkä kotiväki kahvittelee keskenään. Mutta olisi kai Kotosen sakki lähdössä keväällä esikoista tervehtimään.

Myönnän olevani ennakkoluuloinen. Olen aina ajatellut, että englantilaiset ovat omahyväisiä, ylimielisiä ja epäkohteliaita. Tämä mielikuva on syntynyt lomamatkoilla Kreikassa, jossa yhtäaikaa lomailleiden brittien käytös on tyrmistyttänyt. Poikkeuksena kuitenkin suloinen brittipariskunta, joka seilasi samalla paatilla Agia Rumelista Chora Sfakioniin kun oltiin esikoisen kanssa patikoitu Samarian rotko päästä päähän.

Ennakkoluuloni takia en ikinä koskaan milloinkaan ole haaveillut matkasta Englantiin. Mutta koska lapseni nyt on vallan rakastunut tuohon maahan, on äidinkin mentävä katsomaan, mikä siellä on niin viehättävää. Ja olihan Paddington-elokuvassakin vaikuttava toteamus, joka meni suunnilleen näin: Lontoossa kaikki ovat erilaisia ja siksi kaikki sopivat sinne.

Äitini on jo hyvissä ajoin ilmoittanut, että hän aikoo olla merkkipäivänään matkoilla. Sepä aiheuttikin pientä pohtimista. Mitähän sitä lahjaksi... Sitten luin Facebookista, että Jyväskylässä olisi käsityömessut maaliskuun lopulla.

Melko houkuttelevaa...

Melkein niiltä sijoiltani meninkin nettiin tutkimaan, että onkos Jyväskylän seudulla (lue kaupunkialueella) kylpylähotellia ja onhan siellä!

Äitini rakastaa vesissä lillumista ja on kylpyläihminen henkeen ja vereen. Tuo voisi olla hyvä vaihtoehto syntymäpäivälahjaksi... Mitähän Jyväskylän teatteri tarjoaisi? No, siellähän oli vaikka mitä vaihtoehtoja. Esimerkiksi

Saa nyt nähdä, toteutuuko suunnitelma, mutta saattaisi olla kohtalaisen mieleinen lahja. Ja itse tietysti tunkisin mukaan matkaseuraksi, heh.

Kuopus täyttää toukokuussa 18 vuotta, joten kevääseen mahtunee myös autokoulua. Onneksi vain taustatukijan roolissa.

Sedän puolen vuosisadan taival täyttyy elokuussa ja sitten mieheni onkin jo kuudennella kymmenellä...  Hän aikoo viettää merkkipäiväänsä tunturissa jossain Lapin maisemissa, joten kakkua ja pullaa ei tarvitse varata juhlavieraille. Kunhan selviää, miten meillä kesälomat järjestyvät, tiedetään mahdollisesta reissustakin enemmän.

Viime kesänä tehtiin talossamme viimeinkin viemäriremontti. Nyt olisi saunan ja pesuhuoneen kasvojen kohotuksen aika. Kun vain olisi aikaa suunnitella ja toteuttaa tämäkin urakka.

Ihan hirvittää tämä suunnitelmien paljous. Onneksi pankki antaa lainaa ja on joskus tullut vähän säästettyä sukan varteen... Ja jos ikinä voittaisin lotossa tai muissa rahapeleissä, niin nyt olisi sopiva hetki onnen vähän potkia.

Lopuksi vielä pari luontokuvaa tämän päivän kävelylenkiltä. Pakkasta oli ja aurinko paistoi. Ihana talvipäivä!