Minttusuklaata

Hyvää tätä vuotta!

Jos oli joulun aika melkoista mässäilyä, ei uusi vuosi tuonut asiaan muutosta. Siis ei lupauksia laihtumisesta tai muutenkaan terveellisemmästä elämästä.

Otin askeleen uuteen vuoteen leipoen. Voi olla... on ihan pienenpieni mahdollisuus, että saan kunnian tehdä pienelle tytölle ristiäiskakun kuun loppupuolella. Vauvan äiti toivoo hyvin yksinkertaista sokerimassakoristelua juhlakakkuun. Siksipä päätin kaivella sokerimassa-askarteluvermeet esille ja muistutella mieleen, miten niiden kanssa toimitaan. Ja siksi siis piti tehdä kuppikakkuja, että on jotain mitä koristella.

Työkaverin lapsella oli ennen joulua myynnissä mausteita luokkaretkirahaston kartuttamiseksi. Koska omienkin lasten myymiä mausteita, sukkia, karkkeja, keksejä ja vessapapereita ihmiset ostivat aikoinaan ystävällisesti ja kiitettävästi, halusin nyt vastavuoroisesti kantaa korteni kekoon ja ostin muutaman maustepurkin sekä pussillisen minttusuklaamuffinssiaineksia.

Pussillinen aineksia sekoitettiin ensin öljyyn ja sitten seokseen lisättiin vesi. Vimmattua vatkaamista ja taikina jäi tekeytymään...

Taikinasta tuli 16 kuppikakkua. Olisi tullut enemmänkin, ellen olisi täyttänyt vuokia liian täyteen. Kakkusista tuli pulleapäisiä ja siis hankalia koristella. Onneksi osa jäi suht' koht' tasaisiksi, joten pääsin kokeilemaan sokerimassakoriselua.

Varoitan jo etukäteen, että koristelusta tuli ylenpalttisen imelä... Ensin ajattelin värjätä massan mintuvihreäksi, mutta jotenkin hairahduin kuitenkin ottamaan väriä rosanpunaisen väriaineen purkista. Olisikohan mielen pohjalla kummitellut sen pienen tyttövauvan kakku... Joten vuoden aloituksestamme tuli kovin pinkki!

Kun kerran lämmitin uunia, päätin paistaa sämpylöitäkin. Yritin muotoilla myös sämpylätaikinasta maagisen vuosiluvun, mutta hieman huonolla menestyksellä. Varsinkin numero 5 oli vaikea saada näköisekseen ja viimeistään kohotessaan se muuttui muistuttamaan S-kirjainta. Eikä tuo kakkonenkaan oikein onnistunut, ykkösestä puhumattakaan. Nollaan taidan ainoastaan olla kutakuinkin tyytyväinen. Jos nyt siihenkään... tarkemmin ajatellen.

Samasta taikinasta pyörittelin solmusämpylöitä sekä palleroita, joihin leikkasin viillot saksilla. Osaan ripottelin päälle kurpitsansiemeniä, mutta koska tiedän syöväni siemensämpylät itse, osa piti jättää paljaspäisiksi.

Tänään oli leppoisa kotipäivä, joten leipomisen lisäksi ennätin kunnon happihyppelylle. Sää on taas lauhtunut, joten toppahousut ja -takin sai suosiolla jättää naulakkoon roikkumaan. Onneksi on piikkipohjakengät, muuten kävelystä olisi mennyt hohto. Kameraa raahasin mukana, vaikkei harmaan loskakelin keskeltä oikien hienoja kuvauskohteita löydy.

Miekkoniemen mäeltä on hienot maisemat Saimaalle.

Pääkallokeli ylämäessä.

Miekkoniemeltä löytyy sympaattinen vanha Villa Mesopotamia

Livakkaa!

Enpä uskaltaisi tuosta oikaista!

Veneseuran talon katolla oli kyyhkyspariskunta kuhertelemassa.

Kotona lueskelin uutta Kodin kuvalehteä, olinhan juuri kävellyt itseni onnelliseksi. Käveleminen on ihanaa ja rentouttavaa ja puhdistavaa ja ekologista ja mainio tapa päästä paikasta toiseen. Työmatkakävelystä en ikinä luovu! Neljän kilometrin menomatkalla ehtii hyvin kääntää kotivaihteelta työvaihteelle ja takaisin palatessa toisinpäin.

Nyt kävelemisestä oli juttu lehdessäkin ja kaikki mitä lehdessä sanotaan on totta. Eikö vain?

Minna McGill oli ennen päätoimittajana Meidän perhe -lehdessä. Kun meidän perhe kasvoi yli-ikäiseksi lukemaan Meidän perhettä, päätoimittajakin vaihtoi lehteä ja kirjoittaa nyt nasevia, hauskoja ja oivaltavia pääkirjoituksiaan Kodin kuvalehteen. Ei voi valittaa!

Aika hyvätä näyttävät nämä talkkunakupit...

Oli siellä lehdessä aukeaman täydeltä täyttä asiaa ihan otsikonkin puolesta.

Illan kruunasi Emmerdalen seurassa nautittu minttusuklaakaakao, minttusuklaakuppikakku sekä After Eight -minttusuklaa, josta esikoiselle kiitos! Ja jos totta puhutaan, tässä kohtaa meni pikkuisen liian minttuiseksi, heheh.