perjantai 23. tammikuuta 2015

Sydämellinen ilta


Kun on pakko sanoa näkemiin työkaverille, josta muutaman vuoden yhteisen työrupeaman aikana on ennättänyt tulla kuin oikea käsi, kuin oma lapsi ja rakas ystävä, ei auta muu kuin järjestää hänelle mukava viimeinen ilta ohjelmineen ja lahjoineen. Lahjaksi hankittiin Kalevala Korun Minervanpöllö, josta korun esittelytekstissä sanotaan näin: "Minervanpöllö on vanha viisauden ja filosofian symboli. Nimensä se on saanut antiikin tieteen, taiteen ja viisauden jumalattarelta. Kun katsoo pöllön pyöreisiin silmiin, on helppo ajatella niiden kätkevän taakseen koko maailman ikiaikaisen viisauden. Kirjallisuus avaa sinullekin tien tiedon valtakuntaan – oven lukemattomiin maailmoihin. "

Tämä oli kuin lähtijä itse, joka nuoresta iästään huolimatta huokui ikiaikaista viisautta ja maalaisjärkeä. Eikä ollut ihmisenäkään pöllömpi...

Kaupasta ei tietenkään löytynyt tismalleen sopivaa korttia, joten täti tuunasi vähän.


Töissä iltapäivällä nautittiin täytekakkukahvit. Kakkuna eilen väkerretty sokerimassaluomus. Täytyypä tässä todeta, että kakkupohja oli oikein hyvä ja pehmoinen, sen se gluteenittomuus teettää. Mutta sokerimassapäällinen on kyllä edelleen tädin mielestä hampaita puistattavan makea.

Kun työpäivä oli saatu päätökseen, napakka työkavereiden iskujoukko suuntasi kulkunsa Taito Shopille. Siellä oli tarkoitus purkaa työstressit vääntämällä rautalankaa. Ilta aloitettiin kahvittelemalla ja kuuntelemalla samalla ohjeita.



Tässä vähän mallia, mihin olisi tarkoitus tähdätä.


Tästä lähdettiin liikkeelle


Monesti olemme töissä tuskailleet, että joku asia pitäisi vääntää rautalangasta tai jopa ratakiskosta. Tuskin maailma yhtään parani tämäniltaisten vääntelyjen tuloksena, mutta meillä oli ainakin oikein mukavaa.



Minun sydämeni jäi hyvin pieneksi


Hauska oli huomata, että samalla ohjeella ja mallilla saadaan aikaiseksi hyvin erilaisia lopputuloksia. Mutta aivan mielettömän hienoja kaikki! Vai mitä?



Taito Shopilta löytyi lähtijän lahjakassiin vielä Kaisa Turtiaisen avainkaulanauha, jota lähtijä pyöritteli käsissään ja harkitsi ostamista. Lopulta matkamme jatkui kahvila Alegriaan. Se on sympaattinen ja kotoisa ekologisia arvoja painottava paikka. Kahvikupitkin ovat hauskasti eri paria, samoin tuolit ja pöydät.


Meille oli katettu yksi pitkä pöytä ja sen äärellä vietimme iltaa ja nautimme iltapalaa. Aluksi herkuttelimme lohipiirakalla ja vihreällä salaatilla.


Jälkiruoaksi oli kauramaitojäätelöä ja marinoituja hedelmiä. Älyttömän hyvää!


Päivä oli täynnä luopumisen tuskaa, haikeuden kyyneleitä ja myös hervotonta naurua. Oikein suuret kyynelkarpalot oli poimittavissa poskiltani, kun luin lähtijän minulle kirjoittamaa sähköpostia. Niin paljon kauniita sanoja ja lupaus siitä, että olemme jatkossakin olemassa toisillemme. Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos, mutta jaksamme, kun toinen toistamme tuemme mennen tullen. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin päätän raporttini tänään. Huomenna on työpäivä.

2 kommenttia:

  1. Olipa sinulla tunteikas ja puuhakas päivä! Rautalangan vääntely näytti hauskalta ja kahvila herkulliselta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä oli aivan ihana. Harmi vain, että kyseessä oli läksiäiset. :(

      Poista