sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Sokerisuutari
Tänään olen käyttänyt tuntikaupalla aikaa asiaan, johon oli enemmän intoa kuin taitoa. Ensin selailin nettiä ja ihailin muiden tekeleitä. Sitten ei kun tuumasta toimeen!
Mielestäni selkein ohje pikkuruisten sokerimassatennareiden tekemiseen löytyi täältä, Kakkuateljee Pionilaaksosta. Kaavojen tulostaminen ei mennyt kuin Strömsössä, vaan ensin osa kaavoista jäi tulostumatta, sitten tulostin niin isot kaavat, että niillä olisi ommellut vaikka oikeat kengät. Lopulta sain tulostimesta ulos kaavat sellaisessa koossa, että oletin niiden olevan sopivat.
Nyt voisin vahingosta viisastuneena todeta, että taisin kuitenkin valita liian pienen kaavan. Toki tossukoistani tuli pikkuruiset ja siinä mielessä hellyyttävät, mutta tekeminen oli taistelua. Eikä minun tossusiini mitenkään pystyisi mitään Conversen logoa liimaamaan... ei niin pientä pystyisi edes tekemään. Ainakaan minun taidoillani.
Ensin siis leikkelin kaavat irti paperista ja sitten innoissani myös ohueksi kaulitusta sokerimassasta. Samalla vaivalla "piirsin" ja leikkasin useamman kenkäparin tarpeet. Virhe! Sokerimassa kuivui niin pikaisesti, etten ehtinyt saada yhtään jalkinetta aikaiseksi. Kuivahtaneet osaset vain murtuivat, kun niitä taivuttelin.
Siis uusi yritys. Nyt leikkasin vain pohjat yhtä aikaa ja jokaisen muun osasen yksi kerrallaan ja väliajoiksi peittelin muovilla muun kaulitun massan.
Ensimmäisestä kengästä tuli... turvakenkä! Hieman (!) liikaa täytettä varpaissa!
Seuraavatkaan yritykset eivät onnistuneet, sillä sokerimassa oli ennättänyt kuivahtaa liiaksi.
Lopulta yksi vaaleanpunainen tennaripari valmistui kutakuinkin... mutta nauhanreikien yläpuolelta sokerimassa taas halkeili ja läppä jäi niin ylös, ettei kenkiin voi pujottaa nauhoja.
Vaaleanpunainen sokerimassa oli tässä vaiheessa jo loppumassa. Sain kun sainkin kuitenkin vielä yhden kenkäparin tehdyksi. Nauhoja en ole yrittänyt pujottaa. Ja alareunan valkoinen reunus jäi turhan massiiviseksi. Mutta kelpaisivatkohan nämä? (Näyttävät kyllä näissä kuvissa vielä kamalammilta kuin luonnossa... pitäisiköhän minun vielä harjoitella?)
Koska musta sokerimassa on tarkoitus käyttää loppuun pikimmiten, tein myös mustat tennarit. Niistä toinen onnistui jo melkein niin hyvin, että en vielä luovu toivosta, että joskus osaisin tehdä maailman kauneimmat sokerimassatennarit. Näihinkään en tosin ole vielä nauhoja pujotellut...
Mielessäni on alkanut muodostua muuan suunnitelma, johon voisin noita mustia koristeita käyttää. Siksi sipersin lopusta massasta pikkuruisia varpaita ja ihan vihoviimeiset mustat taikinat väkersin kukiksi, kirjaimiksi ja lopulta loput nalleksi. Mutta mihin näitä tarvitaan? Sitä en vielä kerro. Se on salaisuus!
Nallea muovaillessa olin jo äärimmäisen tuskastunut, väsynyt, nälkäinen ja selkäsärkyinen ja halusin vain nopeasti saada homman valmiiksi. Joten en jaksanut hirveästi siihen panostaa ja sen on nalleraukka näköinenkin.
Tässä vielä yhteiskuva koko tämän päivän surkeasta kenkäkokoelmasta:
Päivän paras juttu oli, että serkkuni tuli miehensä kanssa meille kahville ja toi kakun tullessaan. Kakku juontaa juurensa siitä, että keskustelimme sokerimassan alle täytekakkuun laitettavasta voikreemistä ja sen vaihtoehdoista. Serkullani oli hyvä vaihtoehto perinteiselle kreemille, mutta minä olin epäluuloinen. Mutta nyt kun olen päässyt maistamaan kreemiä, jossa oli kookosrasvaa, tuorejuustoa ja tomusokeria, olen vaikuttunut! Kiitos Lotta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Makee postaus!
VastaaPoistaEi sentään liian siirappinen??
Poista