Lähti vähän lapasesta..

eli viikonlopun kakkukavalkadi.

Jo aiemmin hehkutin, että tästä viikonlopusta oli tuleva kaikkien aikojen leivontaviikonloppu. Lausahduksessa saattoi olla hippusen liioittelun makua, mutta vain hippusen.

Koko homma käynnistyi sillä, että pienen prinsessan äiti kyseli Facebookin puskaradiossa ristiäiskakkujen tekijää. Varovasti tiedustelin, että minkälaisesta kakusta mahtoi olla kyse. Ja niin siinä sitten vain kävi, että Kotosen täti sai kunnian leipoa pienen Minea Olivian ensimmäisen juhlan kakut.

Varsinaiseen kakkuun sain melko tarkat toiveet lapsen äidiltä. Ja lopputulos on tällainen:

Paistoin kakkupohjan perjantaiaamuna. Samana päivänä piti suorittaa kakun täyttäminenkin. Niin tuoreen kakun leikkaaminen osiin ei ole niitä helpoimpia haasteita. Mutta kaunokirjallisuudesta löytyi kikka! Sisko Istanmäen novellissa Peili päähenkilö käyttää kakun pakastimessa ennen leikkaamista. Päätin testata ja sujautin kakun puoleksi tunniksi jäätymään. Kikkahan toimi! Kakku oli tosi helppo leikata neljään osaan, kun oli sen verran jähmettynyt pakkasessa.

Kakussa on kahdeksan munan sokerikakkupohja. Kostutus omenamehulla. Välissä kotitekoista omenasosetta, jota terästin ripauksella sitruunamehua. Väleihin tuli tietenkin myös kermavaahtoa. Osan vaahdosta maustoin sitruunarahkalla ja osan vaniljarahkalla. Toivottavasti maistui juhlaväelle!

Kakun päälle tuli koristeet sokerimassasta. Siksi harjoittelin tossujenkin tekemistä. Pienten helmien pyörittelemisessä kakun ympärille oli oma hommansa, mutta koska niitä toivottiin, niin niitähän pyöriteltiin.

Ristiäisiin toivottiin myös gluteenitonta kakkua. Tein vanhalla hyväksi havaitulla ohjeella liivatteella hyydytetyn kakun. Mutta koska kakusta piti tehdä täysin laktoositon, jätin valkosuklaan pois täytteestä. Jouduin myös ostamaan eri suklaata kuin aiemmin, sillä tummaa vadelmarusinasuklaata ei enää löytynyt. Löytyi onneksi sitä korvaamaan Pirkan vadelmasuklaa.

Kun kerran kakun tekoon ryhdyin, päätin samalla tekaista täytekakun esikoisen syntymäpäivän kunniaksi, vaikka juhlakalu juhliikin maailman äärissä. Tässä kakussa pastavären testaus lähti lapasesta...

Kakku on myös kompromissien kakku. Meillä sattui olemaan ylijäämäsokerimassaa sekä massan alle laitettavaa kreemiä. Järkevintä olisi käyttää ne pois. Myös valmiiksi tehtyjä sokerimassakoristeita meiltä löytyy jo kohtalainen kokoelma. Mutta itse tykkään kakussa kermakuorrutuksesta. Joten kakun päälle tuli sokerimassapäällinen koristeineen ja reunaan kermapursotukset.

Kookosrasvasta, tomusokerista ja tuorejuustosta tehtyä sokerimassan alle tarkoitettua kreemiä oli vieläkin harmillisen paljon. Maistelin sitä ja sehän maistui oikein hyvälle. Siitä se ajatus sitten lähti... Koska kuppikakkujen kuorrutus usein tehdään samoista aineksista, paitsi kookosrasvan tilalla on ohjeissa voita, niin miksei tätäkin seosta voisi käyttää kuppikakkujen kuorrutukseen! Siispä tuumasta toimeen!

Leivoin vadelmavalkosuklaakuppikakkuja, joiden ohje löytyy täältä. Meillä ei tosin ollut kermaa, joten korvasin sen maidolla. Sitten kämmäsin paistamisessa! Luulin laittaneeni uunin lämpenemään 175 asteeseen. Kun kakkuset olivat olleet uunissa 15 minuuttia, ihmettelin ettei kotiimme ollenkaan alkanut tulvia houkuttelevaa paistuvien herkkujen tuoksua. Kurkistin uuniin eikä paistumista vielä ollut tapahtunut nimeksikään. Voi ei! Uunin lämpötila oli vain 125 astetta!

Onneksi ei hätä ollut tämän näköinen. Lisäsin löylyä ja kuppikakut kypsyivät hieman pidemmässä ajassa kuin alun perin oli ollut tarkoitus.

Kun kuppikakut olivat jäähtyneet pääsin pursottelemaan. Ensin kuitenkin värjäsin massan vaaleanpunaiseksi. Tämä kreemi olikin melko jäykkää pursotettavaksi, joten homma kävi työstä. Mutta kauniita ruusukuppikakkuja siinä syntyi!

Aiemmin viikolla askartelemani sokerimassasydämet istuivat näihin leivonnaisiin kuin nenä päähän. Onneksi tuli niillekin väkertelyille käyttöä!

Välillä piti syödäkin. Setä oli reissussa, joten keitin meille kuopuksen kanssa suklaamannapuuroa, jota herkuttelimme vadelmien kera. Nam!

Kakkutehtailu ei loppunut makeisiin leivonnaisiin. Työkaveri pyysi tekemään huomiseksi voileipäkakun. Jee, kivaa! Samalla vaivalla ajattelin tekaista kakun meille itsellemmekin.

Eilen jo leikkelin leivät ja kasasin ne täytteiden kanssa. Yksi täyte oli sellainen omatekemä sekoitus, jossa oli kermaviiliä, maustekurkkua, omenaa, voileipäpikkelssiä, hampurilaiskastiketta ja savukinkkukuutioita. Toiseen täytteeseen tuli italiansalaattia ja salamikuutioita, jotka ajoin monitoimikoneella tasaiseksi massaksi. Massaan sekoitin vielä keitettyä kananmunaa silputtuna.

Tänään päällystin ja koristelin kakut. Kuorrutteessa on kolmen pippurin tuorejuustoa, maustamatonta tuorejuustoa sekä kermaa. Koristelun kanssa tuli pikkiriikkisen kiirus, sillä vieraat tulivat jo, kun homma oli vasta vaiheessa. Alun perin suunnitelma oli tehdä mahdollisimman yksinkertaiset päällyset kakkuun. Mutta enhän minä  malttanut... Koristeet syntyivät tomaatista, persiljasta, ruohosipulista ja pippurikinkusta.

Tältä pohjalta ei sitten yhtään tarvitse ihmetellä, että vaatteet kutistuvat kaapissa!