Amazing Race: day 2

Ensimmäinen Lontoon päivämme käynnistyi hyvällä hotelliaamiaisella. Sämpylät ja croisantit olivat vastapaistettuja ja lämpimiä ja hunajajugurtti kruunasi aterian. Leikkeleitä ja juustoja olisi myös ollut tarjolla, mutta jätin ne toisille. Seuraavina aamuina herkuttelin maustamattomalla jugurtilla ja valmiiksi nyljetyillä greippiviipaleilla. Koska kuopus nautiskeli aamuisin kaakaota, joka tarjoiltiin kannussa, sain toisen kupillisen kahvia kaakaolla höystettynä ja voi että olikin makoisaa!

Näillä eväillä olikin hyvä lähteä tutustumaan kaupunkiin. Esikoista odotellessa ihailimme puistoa hotellin edessä.

Matkalle lähdettiin taas maanalaisella ja Paddingtonin asemalta.

Ensimmäinen etappimme oli Big Ben ja Palace of Westminster eli parlamenttitalo Thamesin rannalla. Big Beniin ei ole asiaa muilla kuin 11 vuotta täyttänellä Iso-Britannian kansalaisilla, mutta suunnitelmissamme ei ollut myöskään kierros parlamenttitalossa. Tällä kertaa riitti nähdä nämä kuuluisuudet ulkoa päin.

Big Beniltä näkyikin jo seuraava kohteemme eli London Eye, Euroopan suurin maailmanpyörä, joka on rakennettu vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi. Rakennelma on 135 metriä korkea ja siinä on 32 suljettua kapselia ja yhteen kapseliin mahtuu kerralla 25 henkeä. London Eyen vieressä on County Hall, jossa on mm. hotelleja, akvaario, kauhukammio, pelihalli ja ravintoloita.

Lähes kaikkiin Lontoon rakennuksiin, nähtävyyksiin ja näyttelyihin on pääsymaksu, joka on vielä melko korkea. County Hallin nähtävyydet päätimme jättää suosiolla sivuun, mutta maailmanpyörään halusin mennä. Ensin jonotimme loputtomalta tuntuneen ajan lippuja, sitten maksoin niistä itseni kipeäksi ja lopuksi vielä jonotimme kapseliin. Se jono kyllä liikkui kiitettävän ripeästi turvatarkastuksista huolimatta. Näköalat olivat niin mahtavat, että kyllä kannatti jonottaa ja maksaa!

Vaaksan mittainen Big Ben

Yläilmoista takaisin maankamaralle päästyämme jatkoimme matkaa jalkaisin. Ajatuksemme oli kävellä Trafalgar Squarelle ja hypätä siellä Camden Towniin menevään bussiin. Teimme kävellessä pienen mutkan ja kurkkasimme samalla Westminster Abbeyn eli kirkon, jossa lähes kaikki Britannian monarkit on kruunattu. Sinnekin olisi ollut pääsymaksu ja toisekseen meillä oli kiire jo eteenpäin, joten ulkokuoren näkeminen oli tarpeeksi.

Matkan varrella oli hienoja nähtävyyksiä. Lopulta emme kävelleetkään Trafalgarin aukiolle saakka, koska bussipysäkki tulikin vastaan aemmin.

Camden Townissa oli boheemi tunnelma, monenlaisia pikkuputiikkeja (mm. Lotta-serkulle mekkoja) ja lopulta loputon markkina-alue. Siellä olisi ollut mukavaa kierrellä ja ihastella turistiansoja ja muita asioita, ellei sää olisi ollut niin hyytävän viileä, että olimme hetken kuluttua sisuksia myöten ikijäässä.

Camdenin ruokamarkkina-alueella maistelimme eri maiden herkkuja. Setä söi italialaista, kuopus meksikolaista ja minä esikoisen kanssa kiinalaista ruokaa. Ruoka oli hyvää ja edullista.

Ruoan päälle teki mieli lämmintä juotavaa. Markkinoilla ei päässyt istuen kahvittelemaan ja muutenkin kaipasimme sisätiloihin lämmittelemään. Siispä poikkesimme esikoisen lempikahvilaan eli Café Neroon. Setä joi hervottoman kuupallisen americano-kahvia, kuopus ison teemukillisen ja minä ja esikoinen otettiin ihan teepotit, eli koko kannulliset teetä, Makean nälkään minä ja kuopus napostelimme muffinit. Esikoinen oli jo ostanut markkinoita muhkean donitsin ja sillä taltuttanut sokerinälkänsä.

Hyppäsimme jälleen bussin kyytiin. Bussissa pääsimme istumaan kaksikerroksisen bussin ensimmäisiin penkkeihin. Mahtavaa!

Olimme menossa kohti Putneyta ja esikoisen mainostamaa Wilko-kauppaan. Siellä piti oleman kaikenlaista tarpeellista edulliseen hintaan. Matkalla tosin poikkesime Hard Rock Cafén kaupassa, josta setä halusi käydä ostamassa t-paidan. Matkan varrella parveili paljon poliiseja ja väkeä oli muutenkin liikkeellä sankoin joukoin. Kävikin selväksi, että lähistöllä oli Chelsean jalkapallo-ottelu.

Wilkossa tosiaan oli tavaraa laidasta laitaan ja osteleminen olisi saattanut lähteä lapasesta. Kunnolliset kuivashampoot punnan purkki, merkkikosmetiikkaa ällistyttävän edullisesti, ihonpuhdistusliinapaketit 49 pennyä paketti... Mutta kesken kaiken kuopus huomasi, että hänen Oysterinsa, siis koko ajaksi hankittu matkakortti oli kadonnut sen siliän tien. Sitä ei ollut enää missään. Kukaan ei tiedä, putosiko se bussiin vai varastiko sen joku. Luultavasti se vain putosi. Mutta tämä takaisku vei ostamisesta ilon. Ei yhtään huvittanut katsellakaan mitään.

Setä osti kuopukselle uuden Oysterin ja vielä puhelimelle suojakuoren, johon kortin voi sujauttaa talteen. Hyppäsimme taas tubeen ja kolkuttelimme pitkin maanalaisen kiskoja Paddingtoniin. Kun määränpäässämme kömmimme maan pintaa kohti, porraskäytävässä kajahti täyteeen ääneen kajautettu Putte Possun nimipäivät. Jalkapallo-ottelun loputtua jyväskyläläismiesten porukka oli palailemassa hotellilleen.

Meillä oli pikkunälkä ja mietimme iltapalaa. Päädyimme hotellin läheiseen Burger Kingiin, jossa musta mies palveli asiakkaitaan selvällä suomen kielellä! Tuli ihan sellainen tunne, että hän halusi palvella meidän suomalaiset ihan erityisen hyvin. Hän on asunut Suomessa 1990-luvulla ja kotona kuulema puhutaan suomea joka päivä...

Pieni maailma! Tarina jatkuu...