Kevätsää lämmittää

Mikä mieletön kevätpäivä! Aurinkoa maailma tulvillaan ja pikkupakkasta juuri sen verran, ettei ulkoilusää tästä parane! Hiihtoladuille ja suksimiselle ei tänään ollut aikaa, mutta onneksi koko päivää ei tarvinnut neljän seinän sisällä nyhjöttää.

Päivän ensimmäinen puuha oli - yllätys yllätys - kakun kuorrutus! Äitini vietti viikolla syntymäpäiviään matkoilla, joten tänään menimme häntä tervehtimään ja veimme kakun mennessämme. Kakun kokoaminen lähti siitä, että jääkaappiin oli jäänyt purkkien pohjille yhtä sun toista kakkutarviketta.

Kakun kostutin omenamehulla ja täytteeksi tuli jälleen omenasosetta. Koska Taikan ja Pyryn kakusta jäi jäljelle vähän vaaleanpunaista kermavaahtoa, kippasin sen täytekermavaahdon sekaan. Soman pinkkiä kermaa tuli. Kerman sekaan sekoittelin loput Pirkan vadelman makuisesta tummasta suklaasta. Ei ollut ollenkaan hullumpi idea! Kerman sekaan pistelin vielä pakstimesta hyviä vadelmia.

Kakun kuorrutus tuotti pikkuisen päänvaivaa. En halunnut kuorruttaa kakkua sokerimassalla, mutta halusin kuitenkin käyttää sokerimassakoristeita, joita olin muiden puuhien ohella askarrellut. Kerman päällä massakoristeet sulavat ja pehmenevät. Onneksi joskus muinoin Itä-Savossa oli äitienpäivän alla herkullinen kakkujuttu, josta poimin talteen mainion suklaakuorrutuksen ohjeen.

Suklaakuorrutus

50 g voita tai margariinia
3 - 4 dl tomusokeria
2 - 3 rkl kaakaojauhetta
2 - 3 rkl kermaa
1 kananmunan valkuainen

Sulata ensin voi. Sekoita sen sekaan tomusokeri, kaakao ja kerma. Vatkaa valkuainen kevyesti ja sekoita massan sekaan. Kuorrute on valmis! Helppoa ja niiiiiiin hyvää!

Kakku oli sen verran suuren oloinen, että tein kaksinkertaisen annoksen. Yksi annos ei olisi riittänyt, mutta kahdesta jäi tähteeksi. Kuopus keksi, että se on kuin Nutellaa ja levitti kuorrutetta paahtoleivälle. Oli kuulemma hyvää.

Kun tuliaiskakku oli valmis, pääsimme lähtemään. Äidillä oli siellä jo ruoka valmiina. Pöydässä oli vaikka mita herkkua; kantarelleillä täytettyjä lettuja, kotitiekoista perunasalaattia, vihersalaattia, karjalanpiirakoita ja ystävänpäiväkinkkua.

Ruoan jälkeen miehet istuivat television ääreen seuraamaan hiihtokisoja, mutta reippaat naiset vetivät kengät jalkaan ja suunnistivat jalkapatikassa ja potkukelkan kanssa kohti järven jäätä. Luonto oli niin kaunis ja ilma täynnä happea ja hyvää mieltä.

Kengänpohjilla paineltu lumikukka

Lumilippa navetan räystäällä

Luonnon muovaamia lumiveistoksia

Kevätvenkoilua

Lumen pinta oli kovahkoa, mutta enkeleitä tehtiin!

Kotimatkalla aurinko alkoi jo painoa horisontin taa ja värjäsi taivaan upeilla väreillä.

Ajettiin kotiin mutkan kautta, että pääsin napsimaan kuvia kallion syrjään muodostuneista jääpuikoista. Kuvat eivät kerro koko totuutta, puikot ovat todellisuudessa kiehtovan hienot.

Kotona tulppaanit tervehtivät heti sisälle tulijaa.

Päivä jatkui leppoisissa merkeissä Onnelin ja Annelin seurassa. Toimeliaan ja hyvän viikonlopun jälkeen on taas paukkuja lähteä huomenna tienaamaan.