Talvityynyjä ja kesäevästä

Kun monitoimikoneeni sanoi 25-vuotisen työehtosopimuksensa irti, kävin Prismassa ruokaostosten lomassa tarkastamassa kaupan kodinkonetilanteen. Olisin uutta monitoimikonetta ollut vailla, mutta eihän siellä ollut kuin yksi kämyinen vaihtoehto ja kooltaan niin järjetön, etten edes harkinnut moista murikkaa pieneen keittiööni.

Mutta.

Kodinkoneosastolta tullessa törmäsin uusiin neulelankoihin. Ja eikös sieltä pari jättilankakerää hypännytkin ostoskärriin ihan väkisin. Langoista suunnittelin tekeväni uusia sohvatyynynpäällisiä. Onneksi jemmoistani löytyi pölkyn paksuinen pyöröpuikko, joten pääsin heti aloittamaan neulomisen. (Kesäkäsityö on kyllä kesken edelleen, mutta... kai sen voi jättää odottamaan seuraavaa kesää?)

Paksusta langasta paksuilla puikoilla syntyy nopeasti tulosta. Parin päivän aherruksen jälkeen päälliset olivat valmiit. Yksi kerä riitti nippa nappa yhteen päälliseen. Sitten tuli kaikenlaista muuta kiirettä, enkä ehtinyt työtä viimeistelemään.

Tänä aamuna päätin olla reipas ja viimeistelin tyynytekeleet. Toisen ompelin sisuksen päälle nurin ja toisen oikein. Kumpi se sitten on se oikeampi tapa? Molemmat näyttävät mieleisiltä...

Ulkokuvausten jälkeen asettelin tyynyt paikalleen olohuoneen sohvalle. Siihen ne sievästi jäivät nököttämään, kun töihin lähdin. Vaan sikin sokin oli nekin myllätty päivän aikana. Huoh.

Ennen töihin lähtöä oli vielä tankattava kupu. Ei ollut mitenkään hirmuinen nälkä, joten ajattelin kuitata lounaan maustamattomalla jugurtilla, myslillä ja aamupäivällä kotipihan vadelmapensaista löytämilläni mainioilla marjoilla. Se oli loistoajatus!

Ensin kuppiin jugurtti ja mysli...

... ja perään marjat. Hups! Niitäpä olikin paljon!

Mmmm nam! Tällainen mössöruoka on niin hyvää! Yleensä minulla on tällaisessa pöperössä pakastemarjoja, mutta kyllä tuoreet on aina tuoreita! Jotenkin veikeää, että vielä syyskuun ollessa jo hyvällä menolla, saan vattupuskasta noin mainion saaliin. Varsinkin kun jo eilen pistelin sieltä poskeeni vähintään yhtä ison herkkusatsin.

Koska ruoka oli kylmää, teki mieli hörpätä särpimeksi vähän lämmintä teetä. Löysin kaapista appelsiinilla ja inkiväärillä maustettua vihreää teetä. Olen sen joskus Lidlistä ostanut ihan pilkkahintaan. Ihan yllätyin, juoma oli todella hyvää! Jopa ilman sokeriakin, sillä juon aina kahvit ja teet makeuttamattomina.

Ja lopuksi päivän luontokuva... Omenapuun kannossa kasvavia lilliputtisieniä!