Sämpylät solmussa

Kansainvälisen kahvipäivän  kunniaksi halusin keittää hyvät iltakahvit, varsinkin kun luin Kodin kuvalehden jutusta, että kahvi on oikeaa terveysjuomaa. Ennen kahvinkeittoa piti kuitenkin hoitaa ensin yksi viikonlopulta roikkumaan jäänyt homma...

Minulla oli missio lopettaa Zucchini-taru viikonlopun aikana ja se olisi tapahtunut käyttämällä loppuun viimeiset neljä isoa kesäkurpitsaa. Sen verran muutakin puuhaa olin keksinyt vapaapäiviin, että kesäkurpitsat vielä tänä aamuna köllöttelivät tyytyväisinä keittiön pöydällä.

Töiden jälkeen tartuin yhteen kesäkurpitsoista ja raastoin raasteeksi siitä reilut puolet. Raastetta tuli arviolta yli puoli mutta alle yksi litraa, ehkä kuusi desiä... tai seitsemän. Kurpitsaraasteen joukkoon sipaisin suolaa, vettä, kaksi palaa hiivaa, KauraKuitusta, sämpyläjauhoja, vehnäjauhoja ja rypsiöljyä. Mitään en mitannut, vaan mittasuhteet hoituivat sormituntumalla. "Anteeksi, että vaivaan," sanoi leipuri taikinalle, mutta leipuritäti ei tätä taikinaa liiaksi vaivannut, vaan alusti vain sen verran, että ainekset olivat kunnolla sekaisin ja näppituntumalla taikina tuntui valmiilta.

Puolen tunnin kohotuksen jälkeen leipasin taikinan sämpylöiksi nopeaan tahtiin. Vaihtelun vuoksi en pyöritellyt taikinaa palloiksi enkä soikioiksi vaan tein lyhyitä tankoja, jotka solmin solmuksi. Saadakseni paistoksista yltiöhelpot, en edes voidellut sämpylöitä ennen paistamista. Solmujen kohottua työnsin pellit uuniin 225 asteeseen 15 minuutiksi. Tulipas hyviä!

Kahvipäivän iltajuoman kaverina herkuttelin tuoreella sämpylällä ja Carlsonin mainoslehdellä.

Tämäkin täti syksyn sankarina taistelee kotinsa puolesta, vaikka ei ehkä kuitenkaan lankea lehden houkutuksiin...

Puulaatikot ovat kovin vetoavia, mutta eivät kuitenkaan kaikkein järkevämpiä säilytysratkaisuja. Mutta olisipa oikeastaan hauskaa rakentaa tuollaisista puulaatikoista vaikka kirjahylly...

Blogikaverille olisi tyyny...

... ja meille rahi. Mutta hui mikä hinta! Pitäisiköhän kuitenkin mennä sinne Taito shopin Rahit ja istuintyynyt -kurssille, jonne jo olen muutenkin mielinyt?

Vielä olisi kolme ja puoli kesäkurpitsaa vailla lopullista määränpäätä. Töistä palatessa kävin kurkkimassa kasvimaan reunalla rehottaviin puskiin ja siellähän kasvaa vielä uusia reippaita pötkylöitä. Että ei se taru kohtakaan ole lopussa...