Eilinen säilöminen oli vasta hamstrauksen esimakua. Mihinkä sitä kissa karvoistaan pääsisi? Koska esiäitini kautta vuosisatojen ovat huolehtineet perheensä selviämisestä yli ankaran talven säilömällä ruokaa ja einettä, on tuo tapa kirjoittautunut myös minun geeniperimääni niin lahjomattomasti, että vaikka järki sanoo toista, kädet vain toimivat ja tekevät. Luulin jo selvinneeni tänä kesänä kohtuullisella säilömisvietillä niin, että pakastimen uumeniin olisi piilotettu vain todennäköisimmin talven aikana syödyksi tuleva määrä kesän satoa. Toki tolkuton mustikankeruuvimma ja kertaalleen mehunkeittoon haksahtaminen olisivat olleet nohevammalle merkki lähestyvästä totaalisesta lankeamisesta.
Tänä aamuna oli nimittäin pikkelssit keitettynä jo ennen aamuseitsemää, Äly ja tolkku, miksi jätitte minut?
Eilinen pikkelssi oli väritykseltään niin haalea ja pliisu, että teki mieli kokeilla tymäkämpää sekoitusta. Valmista, mieleistä reseptiä en Internetin ihmeellisestä maailmasta löytänyt tiukasta yrityksestä huolimatta. Siispä luovuutta peliin ja kokkailua suoraan omasta päästä!
Leikkuulaudalle päätyivät valioluokan kesäkurpitsa omasta penkistä sekä Lidlin vihanneslaareista poimitut suippopaprikat (nam, hyviä!), chilipaprikat (hui, pelottava uusi tuttavuus), napakat sipulit ja pulleat valkosipulin kynnet.
Sivumennen sanoen on pakko todeta, että kuvien värityksessä olisi todellakin toivomisen varaa. Mutta sen siitä saa, kun kokkaa aamuyöllä ja luonnonvalo on vain kaukainen haave.
Ihan omasta päästä reseptiä ei revitty, vaan sovelsin eilistä. Mausteliemi syntyi melkein samoin kuin eilen, tosin hyödynsin eilisen jämän tämän päivän salaattiin. Lisäsin vain 2,5 dl vettä ja 2 dl etikkaa, sokeria ja suolaa. Vaikka raastamalla hedelmäliha raastuikin ehkä turhankin hienoksi, en jaksanut käydä pilkkomaan ja silppuamaan veitsellä, vaan annoin taas raastimen laulaa.
Kokeilunhaluissani raastoin myös suippopaprikan. Yhden raastettuani havahduin huomaamaan, että tulipa sitä vähän... eli toinenkin paprika joutui silppuriin, ei kun raastimeen. Paprikan "nahka" ei meinannut raastua ollenkaan, vaan se ikään kuin kuoriutui hedelmälihan ympäriltä pois. Eli sen kippasin kompostiämpäriin. Nestettäkin paprikoista tuossa käsittelyssä irtosi yllättävän paljon.
Chilit päädyin pilkkomaan veitsellä. Ensin halkaisin ne ja kaavin pikkulusikalla palkojen sisältä pois siemenet ja enimmän osan kirpakasta valkoisesta osasta, johon siemenet kiinnittyvät. (Kun keitos sitten porisi hiljakseen liedellä, hengähdin hetken tarkastamalla Facebookista, mitä tutuille kuuluu. Siinä samalla epähuomiossa nypläsin sormen kynnen vierestä lihastikkua ja kun se ei muuten irronnut, otin hampaat avuksi. Olin toki huuhtaissut kädet silppuamisen ja pilkkomisen jälkeen, mutta nyt sain tuta chilipaprikan tymäkkyyden. Suuhun nimittäin levisi tuima maku, ei tosin onneksi liian karvas ja polttava, mutta sen verran kuitenkin, että muistin varoitukset, jotka chilipaprikan käsittelyyn liittyvät.)
Harktisin myös sipulin raastamista raastinraudalla, mutta tietäen sipulin ominaisuudet itkettäjänä, en tohtinut käydä sitä raastamaan. Veitsellä sen viipaloitsin. Valkosipulit raastoin eikä se itkettänyt yhtään!
Kaiken pilkkomisen jälkeen pääsin keittämään lientä ja sen kiehahdettua kippasin sattumat sekaan. Eipä aikaakaan, kun kattilan sisältö näytti valmiilta. Lapoin massan pieniin lasipurkkeihin. Lientä jäi taas jäljelle, vaikka olinkin yrittänyt nyt lisätä kasviksia ja vähentää nesteen määrää.
Kuvassa etualalla valkokantisessa purkissa on sekä eilistä että tämänpäiväistä pikkelssiä. Katsotaan, sopivatko olemaan samassa astiassa. Miten sitä onnistuukaan keittämään aina sen verran säilöttävää, että tarvitaan X,5 purkkia? Eilen 2,5 ja tänään 4,5.
Ajatus oli saada kaunista ja hyvää lisuketta ruokapöytään. En kuitenkaan taida tälläkään kertaa olla täysin tyytyväinen. Pikkelssin väri on aavistuksen tunkkainen. Mausta en vielä voi sanoa mitään, mutta vähän hirvittää, tuliko liiankin paljon potkua... kolme palkoa chiliä voi tehdä annoksesta suomalaiseen suuhun sopimattoman... tai sitten jumalaisen herkullisen. Aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti