Lettujuttu

Moni äiti elää näinä viikkoina lopun aikoja. Parikymmentä vuotta sitten synnytyslaitokselta kotiin kannettu käärö on 17-kertaistanut alkupainonsa ja lähtenyt loppukesästä maailmalle: opiskelemaan, töihin tai reppureissulle Aasiaan. Osanottoni äideille, joiden lapset ovat oikeasti reppureissulla, mutta lohdutan, että äidin huoli voi olla yhtä suuri, lähtipä lapsi naapurikaupunkiin tai Nepalin vuoristoon. Jos vakuutusyhtiöitä on uskominen, suurin osa onnettomuuksista tapahtuu nimenomaan kotona. Eikä reppureissulla tarvitse pärjätä opiskeluarjessa....

Lainaus on Kotiliesi-lehdestä (18/14) ja Sari Pöyliön kolumnista Reppureissaajan äiti. Ostin lehden viikonlopun reissulle siltä varalta, että olisin ollut aamulla ainoa joka valvoo. Olisi ollut edes sanoja seurana. Kummitätini miehensä kanssa ovat kuitenkin sen verran aamuvirkkua väkeä, että heräilivät yhtä varhain kuin minäkin. Joten luin illalla ennen nukahtamista vähäisen ja kotona kahlasin lehden loppuun. Hyviä juttuja oli monta, mutta tuo kolumni oli vertaistuessaan ylivoimaisen mahtavaa luettavaa. Kunpa sitä aina muistaisi, että niin moni muu elää samoissa tunnelmissa kuin itsekin. Jos ikinä voisi oppia lopettamaan omaan napaan tuijottamisen...

Olen ollut joskus kova maidonjuoja. Nykyisin siitä ilosta oli luovuttava, sillä perusmaito aiheuttaa valtavia väänteitä suolistossa. Onneksi en ole paha laktoosi-intolerantikko, voin kuitenkin syödä tavallisesta maidosta leivottuja leivonnaisia. Mutta Kotosen setä ei siedä niitäkään ilman laktaasitabletteja. Siksi meillä yleensä leivotaan ja kokataan ilman laktoosia.

Jääkaapista löytyy esikoiselle tavallista maitoa ja muille laktoositonta maitojuomaa. Nyt kävi vahinko. Esikoinen muutti maailmalle ja jääkaappiin jäi avaamaton maitopurkki laktooseineen päivineen. Parasta ennen päiväys oli mennyt jo pari päivää sitten. Eletään hävikkiviikkoa, joten eihän sitä yksinkertaisesti voinut vain kipata viemäristä alas. Siispä lettuja, räiskäleitä, ohukaisia, plättyjä paistamaan!

1 litra maitoa
5 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
ripsaus sokeria
hyppysellinen suolaa
margariinia paistamiseen

Munat vatkataan maidon sekaan, lisätään suola ja sokeri. Vehnäjauhot lisätään voimakkaasti vatkaten. (Voi myös tehdä niin, että ensin mittaa kulhoon jauhot ja sitten sekoittaa joukkoon maidon vähitellen ja koko ajan sekoittaen ja lopuksi sekaan muut aineet.) Taikinan annetaan levätä ja turvota vähintään puoli tuntia.

Olen letunpaistajana kärsimätön ja paistan siksi aina kahdella pannulla yhtä aikaa. Silloin ei tarvitse seistä töröttää lieden ääressä kuin puolta lyhyempi aika.

Päästyäni hyvään alkuun paistamisessa kuopus ystävänsä kanssa tuli tekemään lättyläjästä selvää. Vaikka tekivät parhaansa ja tuhosivat monta lettusta, eivät jaksaneet kaikkia. Minulle ja sedällekin jäi  maisteltavaa.

Tässä herkkuhetkessä suurin ongelma oli, että laitetaanko letulle omena-, vadelma- vai mansikkahilloa. Omena voitti!

Aamulla piti patikoida töihin, sillä fillarin takatassu oli kipeä. Kumeista oli ilmat pihalla. Tai ei kokonaan, mutta alkuperäinen napakkuus oli tipotiessään. Yritin eilen aamulla itse pumppailla lisäilmaa, mutta ei onnistunut. Lötköillä renkailla tein työmatkan ja illalla pyysin setää tekemään ilmatäydennyksen. Hän lähtikin heti tarmokkaasti täyttämään toivetta vain palatakseen hetken päästä harmistuneena. Takarengas oli tyhjentynyt lopullisesti, mutta uutta ilmaa ei renkaan sisään suostunut menemään.

Koska aamun matka meni kävelypeliksi, päätin ottaa kameran mukaan ja ikuistaa vähän syksyistä Savonlinnaa. Vaan eipä nuo maisemat kovin hirveästi muutu... Olavinlinnaakin on tullut kuvatuksi jo vähän joka säässä. Nappailin kuitenkin otoksia ilokseni ja tännehän ne on laitettava nähtäville.

Kotikatu

Aamuruuhka Tavin risteyksessä

Aurinko nousee selän takaa

Kuu-ukko on jäänyt vielä hämmästelemään päivän valkenemista

Mitä sille pyörälle sitten tapahtui?

Kun työpäiväni päättyi, setä tuli pyörän kanssa minua vastaan. Kun olin ostanut pyörän juhannuksen jälkeisellä viikolla, sain myyjältä ohjeen tuoda pyörä viidensadan kilometrin huoltoon syksyllä. No hups, mittarissa on jo miltei 800 km, mutta huoltoon se ei ole vielä päässyt. Nyt ajattelin, että koska se puhalsi ilmat pihalle, oli korkea aika kiikuttaa ajopeli huollettavaksi. Kuitenkin kävi niin, että ilmaa sain, mutta huoltoaikaa en. Pyörä olisi pitänyt jättää hoitoon kokonaiseksi viikoksi. Eihän se käy! Nyt kun on mitä mainioimmat syyskelit ja pyöräilyilmatkin. Sovimme sitten myyjän kanssa, että käyn tiedustelemassa tilannetta uudelleen reilun viikon kuluttua, kunhan kaupassa on suuri syysinventaario tehty. Pääasia, että tassut ovat taas terveet!