Koska töissä on ollut viime aikoina uuvuttavaa, oikein odotin viikonloppua. Koti olisi kaivannut järjestelmällistä kosketusta, mutta... Setä Kotonen oli taas yötyössä, joten kotona piti olla hissun kissun pitkälle iltapäivään. Puutarhassakin olisi ollut puuhattavaa ja sääkin sopiva. Mutta päätin silti viettää ihan akkujenlataus- ja löysäilylauantain.
Uni loppui ennen aamukuutta. Keittelin aamukahvit ja luin aamun sanomalehden kannesta kanteen. Latasin pyykkikoneen, roikuin netissä ja kun kello lähenteli yhdeksää, hyppäsin pyörälle ja polkaisin keskustaan. Huvikseni ajelin uutta reittiä, joka vähän pidensi matkaa, mutta näin uusia maisemia. Ensimmäinen etappi oli Kympintori linja-autoasemalla. Vaikka kuinka tarkkaan syynäsin myyntipöydät, en löytänyt muuta ostattavaa kuin kolme tablettia. Ei lääkkeitä eikä tietokoneita, vaan niitä pieniä pöytäliinoja.
Kympintorin jälkeen pyöräilin torille nauttimaan eteläeurooppalaisesta tunnelmasta. Tällä viikolla kaupungin jo kertaalleen hiljentynyt torielämä on tekohengitetty hetkeksi uuteen kukoistukseen. Euroopasta on saapunut myyjä jos toinenkin kaupittelemaan tuotteitaan. Erilaisia herkkuja oli tarjolla pilvin pimein, mutta hinnatkin olivat ihan pimeät. Siis varsin tyyriit.
Kiersin torin pariinkin kertaan vakaasti päättäneenä ostaa jotain edes kannatuksen vuoksi. Hinnat olivat esillä äärimmäisen huonosti ja yleensä oli ilmoitettu vain kilohinta. Sivusta kuuntelin muiden ostosten loppusummia ja todellisuus kylmäsi. En halunnut maksaa pienestä juustosiivusta yhtätoista euroa tai pussillisesta oliiveja kahtakymmentäkahdeksaa euroa.
Viidentoista euron valkosipulilettiä harkitsin pitkään, mutta lopulta järki voitti. Paras pistää sentit säästöön talven reissuja varten.
Lettukahvilaan lopulta päädyin. Säädyttömän suuri ja makoisa lettu kolmella täytteellä maksoi vain 6 euroa ja kahvi tuli vielä kaupan päälle. Lettu oli herkkua, mutta kahvi aika pahaa ja haaleaa. Mutta kokonaisuus oli plussan puolella.
Lettuherkun syötyäni kiersin vielä kukkakojulle ostamaan kimpun astereita sekä auringonkukan. Mutta koska eilen iltapäivällä ja tänään koko päivän olen juossut tukka putkella, kukatkin ovat kuvaamatta.
Torilta pyöräilin Savon kirpputorin pihatapahtumaan. Myyjiä oli paikalla vain kourallinen eikä kirppiksen sisätiloistakaan löytynyt mitään ostettavaa. Koti oli lähellä, joten kurvasin kotipihaan jättämään kukat maljakkoon ja Kympintorin tabletit pois repusta myös.
Jatkoin pyörälenkkiä ja seuraava etappi oli Superkirppis Nojanmaassa. Sieltä tein päivän parhaat löydöt, mutta niistä kerron myöhemmin. Vielä oli yksi kirpputori käymättä ja suunnistin seuraavaksi Toimintakeskukselle. Hirveästi tavaraa, muttei mitään ostettavaa. Tai hetkinen... pirteän pinkki ruukku/maljakko muutti sieltä meille.
Kirpputorikierroksen jälkeen pinkaisin pikaisesti kotiin syömään ja päätä värjäämään. Melkein tuli kiire teitautumisessa, mutta niin sitä vain alkuiltapäivästä istuimme sedän kanssa autossa matkalla kälyn viisikymmentävuotissyntymäpäiville. Maistuvaa ruokaa ja hauskaa seuraa oli siellä tarjolla.
Olipa toimen lauantai. Arvosana 9,5. Kuvia olisi pitänyt ottaa enemmän. Mutta myöhäistä sitä nyt on katua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti