Hienoa hiekasta

Enonkoskella on taas veistetty hiekkaa taitavin käsin. Tänä vuonna säntäsimme sedän kanssa veistoksia ihmettelemään heti niiden valmistuttua. Hyvin ennätti vielä Putkinotkon teatterielämyksen jälkeen sunnuntaina ajelemaan naapurikuntaankin.

Hienoja olivat tuotokset jälleen, mutta mielestäni upein ikinä on ollut italiailaisen Walter Fantinon Linna Suomelle vuoden 2017 kisassa. Fantinon linnaveistos tuli tuolloin kolmanneksi, mutta minulle se on aina vain ykkönen.

Tänä vuonna veistosten teemana oli Kesätanssi Enonkoskella ja teema paistoi töistä hienosti läpi. En nimittäin mennessäni tiennyt tehtävänantoa, mutta taideteokset nähtyäni arvelin aiheena olleen tanssin tavalla tai toisella. Eikä siihen suuria päättelytaitoja tarvittu, jokaisen teoksen nimessä oli tanssi mainittuna.

Kuvissani työt ovat siinä järjestyksessä kuin ne oli kentällä numeroitu ykkösestä kolmeentoista.

Malukhina Ekaterina, Venäjä: " It's time for disco"

 
 

Kosterin Yuriy, Ukraina: "Rockabilly"

Toissavuotisen suosikkini tämänvuotinen veistos oli taidokas, mutta ei päässyt palkintosijoille.

Fantino Walter, Italia: "Music of Love"

Kubistinen veistos oli hyvin eri tyylinen kuin kaikki muut. Jäykällä  ja jotenkin huvittavalla tavalla tässäkin työssä se tanssillisuus näkyy. Jäykät suomalaiset kanki-kaikkoset tangon pyörteissä... hehe.

Gorm Maar Hansen, Tanska: " The Earth is a dance floor (Kubistic dancers)"

Puolalaisen veistäjän työssä näkyy luonnon raadollisuus. Isompi pistelee pienemmät poskeensa. Nälkäisen elämäntanssi.

Nowodworski Stachu, Puola: "Ahventanssi"

 
Ranskalaisen Steve Armancen työ ei päässyt palkinnoille, mutta se oli ainoa, jonka kyltin vieressä loisti punainen ruusu. Kunniamaininta vai innokkaan ihailijan ele?

Steve Armance, Ranska: " Dancing swan"

Tänä vuonna ensimmäisen palkinnon pokkasi venäläinen Aleksandr Savinov työllään Dancing woman ja taitelija oli kutsunut hahmoa juhannustytökseen. Sama työ voitti myös yleisöäänestyksen. Minun ykkössuosikkini se ei kuitenkaan ollut kaikesta upeudestaan huolimatta.

Savinov Aleksandr, Venäjä: "Dancing woman"

Oma suosikkini oli kilpailussa kolmannelle sijalla yltänyt hollantilaisen Roders Ludon veistos Happines every time you see bees dancing. En osaa eritellä mikä tässä työssä erityisesti viehättää, sillä naishahmohan on hyvinkin jäykkä ja liikkumaton ja ampiaismehiläiskimalaiset ovat pelottavia piikkeinensä. Jotain vetoavaa tuossa naisessa kuitenkin on ja olen alkanut ajatella, että meidän kaikkien pitäisi puolustaa pörriäisiä. Maapallon kasvit tarvitsevat pölyttäjänsä ja linnut ruokansa. Ehkä sen takia mehiläistentanssi kuulostaa lupaukselta terveestä ja elävästä maapallosta.

Ludo Roders, Hollanti: "Happines every time you see bees dancing"

Virolaisen Rait Pärgin ihmishahmojen kasvoja etsin patsaan molemmilta puolilta. Mutta ei niitä löytynyt, vaikka puolelta tai toiselta katsoessa voi toisin kuvitella.

Pärg Rait, Viro: "Let's dance Finland"

Vilnis Zigmunds, Latvia: " Joy of Dance"

Suomalaisen Timo Koiviston työssä vuodenajat kisailevat tanssin pyörteissä ja koivurunkoinen kesäneito näyttää olevan vielä hetken alakynnessä. Mutta koska työn nimi kertoo kyseessä olevan talven viimeinen tanssi, patsaan sanoma on kuitenkin meille kesästä nauttiville pohjoisen ihmisille lohdullinen.

Koivisto Timo, Suomi: "Winters final dance"

Tänä vuonna toisen sijan näissä hiekanveiston EM-kilpailuissa nappasi ensimmäistä kertaa hiekanveistokilpailuihin osallistunut britti Nick Smith teoksellaan Aurinkotanssi.

Smith Nick, Iso-Britannia: "Aurinkotanssi"

Vihonviimeisenä patsasrivistössä valssin pyörteissä pyörähteli enonkoskelaisnuoren Sofia Sopasen norppapariskunta.

Sofia Sopanen, Enonkoski, Suomi: "Norppien valssi"

Tien toisella puolen oli esillä hiekanveistoleiriläisten sympaattiset veistokset.

Ihania kissoja...

...ja tämä sydämeni sulattanut laiskanpulskea nalle.

Sitten tuumimme sedän kanssa, että voisihan sitä vaikka kahvit hörpätä. Kahviomyymälän ovi oli kutsuvasti auki, kun saavuimme paikalle, mutta veistokset huutelivat kovemmin kuin sumppi.

Mutta voihan! Olisi kuitenkin pitänyt mennä kahville ensin, sillä tämä ylen leveä mutta kovin matala uksi oli pistetty hakaan ja lukkoon sillä välin kun me patsastelimme patsaskentällä. Nyt jäi sumpit saamatta.

No, kahvin korvikkeeksi pistäydyimme sitten upouudella sillalla ihastelemassa kohisevana virrannutta koskea.