Pyöräilyä Punkaharjulla

Viime sunnuntaina vihdoin toteutimme yhden kauan suunnitellun pyöräretken eli kävimme ajelemassa Punkaharjulla pitkin harjutietä. Sinne on meiltä noin 30 km eikä setä tahtonut pyöräillä edestakaisin sellaista lenkkiä. Olisihan se kylmiltään aika repäisy, jos saman päivän aikana heti ajaisi reilun 60 kilometrin polkaisun. Niinpä pistimme kotipihassa pyörät auton taakse telineeseen ja hurautimme Avensiksella reitin alkuun.

Tänne lähdettiin polkemaan ja heti mutkan takana oli vastassa jyrkkä nousu. Mutta se olikin reitin ainoa kunnon vastamäki ja sen jaksoi hyvin polkea tuorein voimin.

Mäen päältä löytyi joku muistomerkki, jota piti pysähtyä ihmettelemään...

Rannalta tältä

palasen

maat ihanaista

isien

sa näet nuorukainen

-Johan Ludvig Runeberg

Näenkö metsää puilta? Tiedä siitä, mutta upea järvimaisema näkyy, puiden välistä pilkistää.

Matkamme jatkui henkeäsalpaavan upeissa maisemissa. Pyöräretki on siitä kurja valokuvaamisen kannalta, ettei koko ajan viitsi olla stoppaamassa fillaria parkkiin. Joten monta mainiota kuvauskohdetta tuli ohitetuksi ilman pysähdyksiä.

Kissankelloja kasvoi tienpientareet sinisenään. Mutta tässä vaiheessa meillä meni kameran kanssa sukset ristiin. Minä olisin halunnut tarkennuksen kukkiin, mutta aparaatti tarkensi sinnikkäästi vain taustaan. Aikani yritin ja sitten luovutin. Olkoon kukat kuvaamatta, muistan minä ne muutenkin!

Tiellä oli yllättävän paljon liikennettä. Autoja kulki koko ajan molempiin suuntiin ja toisia pyöräilijjöitä ajoi vastaan ja me ohitimme meitä hitaampia maisemien ihailijoita. Tie on kapea, mutta sopu antoi hyvin sijaa meille kaikille.

Eikä aikaakaan kun vastaan tuli harjun kioski. Koska kyltti tien vieressä kertoi, että kahvi on valmista, piti meidänkin poiketa... Pikkuisen huikoi, joten otimme kahvin kaveriksi maistuvaiset lihalörtsyt.

Tankkaustauon jälkeen matka jatkui taas. Ihan tuli ähky kaiken kauniin katselemisesta!

Kun harjutie päättyi, oli kaksi vaihtoehtoa: joko palaisimme samoja jälkiä takaisin tai ajaisimme autolle pitkin uutta tietä. Halusimme ajaa rengasreitin, joten uusi tie vei pidemmän korren. Siellä en pydähdellyt vaikka maisemissa olisi ollut monta hienoa kuvauskohdetta. Ehkä kuvaan ne joskus toisen kerran.

Retken kokonaispituus oli noin 12.5 km. Oikein sopiva päiväpyöräily, vaikka minua kyllä himotti ajaa pyörällä vielä takaisin kotiin eli se noin 30 km. Mutta olimme lähdössä vielä Luotojärvelle, joten taivuin nostamaan pyörän jälleen telineelle auton taakse. Olipa kivaa, voisi ottaa uusiksi!