Reissussa

Maanantaiaamu valkeni kauniina, mutta kylmänä. Kotosen kotona asusteleva naisväki ei tosin joutanut säätä haistelemaan, sillä pakkaaminen oli jäänyt ikään kuin viime tippaan. Hätä ei tosin ollut tämän näköinen, sillä tärkeintä oli napata mukaan passi ja rahapussi. Lisäksi vaihtovaatteet ja hammasharja ja niillä jo pärjättiinkin pitkälle.

Vähän ennen yhtätoista törötimme kapsäkkeinemme valtatien varressa matkakavereiden kanssa. Luottomatkakaverini, serkkuseni,  oli taas lupautunut reissuseuraksi, tällä kertaa puolisonsa kanssa. Koska serkkuni on myös kuopuksen rakas kummi, meillä oli mainio porukka koossa. 

Kun Juvan mutkassa poikkesimme pikaisesti ABC:lle, ostin kaupan puolelta iiison kahvin ja pari munkkia. Linja-autossa sitten kuopuksen kanssa pidimme huolta verensokerin pysymisestä toivotulla tasolla. Ensin mutustelimme kupuumme kotoa asti kiikutettuja juustosämpylöitä ja jälkipalaksi nielaisimme munkit.

Linja-autolastillinen väkeä purkautui seuraavalle tauolle Vierumäellä Matkakeitaalla. Siellä me naiset täytimme vatsaamme salaattiannoksilla, herraseuramme pisteli salaatin lisäksi kesäkeittoa. Valokuvaajapersoonani ei tällä tauolla ollut hereillä lainkaan, joten kuvamateriaalia annoksista ei ole... tosin eivät ne niin erityisen kuvaukselliset olleetkaan.

Vähän ennen viittä olimmekin jo satamassa. Meille sattui tällä kertaa bussiin loistokuski. Vaikka olimmekin jo melko rutinoituneita Tallinnan matkaajia, oli mukava kuulla perusteellinen selvitys, kuinka satamaterminaalista pääsee laivaan ja mitä matkan aikana ja sen jälkeen oli hyvä tietää. Myös seuraavat matkapäivät avattiin jo tässä vaiheessa. Matkaopaskuskimme oli rauhallinen, kärsivällinen, joustava ja mikä parasta, tosi mukava!

Laivaan päästyämme heitimme tavarat hyttiin ja läksimme tutustumaan ympäristöömme. Kannellakin tarkeni, joten vähän aikaa hengittelimme keuhkoihmme raikasta pääkaupunki-ilmaa ja totesimme, että satuimme sille puolelle laivaa, ettei  maisemissa todellakaan ollut kehumista. Pelkkiä rumia betoniseiniä. En tuhlannut yhtään filmiä niihin.

Pienen happihyppelyn jälkeen jo ruoka maistuikin. Edellisten kertojen perusteella suunnistimme mielikuvituksettomasti jälleen Grill House -ravintolaan. Koska pippuripihvi oli edellisellä kerralla ollut elämys, halusimme saman elämyksen tarjota myös matkan päähenkilölle, eli kuopukselle, joka kovasti pitää pihveistä, mutta harvoin pääsee niistä nauttimaan. Tällä kertaa kokki ei ollut pippureissa pihistellyt, joten maustetta oli jo vähän liikaakin. Liha oli hyvää ja mehevää, mutta kyllä siinä vähän niin kävi, että maistui vain pippurilta. Liekö ollut tarkoituskin?

Ja uusintana myös edellisen kerran jälkiruoka eli kielen ja sydämen vievä lämmin mutakakku!

Ilta laivalla kului nopeasti kauppoja kierrellen, vaikka ostoksia emme tehneetkään. Yökerhossa nautimme yömyssyt ja vaikka drinkin nimi oli Dancing Queen niin ei meistä tanssijoiksi ollut, sillä matkustaminen painoi jäsenissä niin, että olimme ihan valmiita yöpuulle.

Seuraavan aamun laiva-aamiainen oli jälleen ylenpalttinen. Olen vihdoinkin oppinut tolkulliseksi enkä ahtanut kupuani liian pinkeäksi. Toki herkuttelin monipuolisella tarjonnalla ja söin enemmän kuin kotiaamiaisella koskaan, mutta tarkoitus olikin pärjätä tällä tankkauksella pitkälle iltapäivään.

Hyväntuulinen seurueemme purkautui pois laivasta ja nappasin kuvan matka-aluksesta likaisen ikkunan läpi. Onneksi lika ei näy kuvassa.

Satamaterminaalissa katselimme serkun kanssa etsivästi ympärillemme ja lopulta löysimmekin etsimämme. Tiesimme opas- eli mainoslehtisessä olevan hyviä vinkkejä ja alennuskuponkeja. Tällä kertaa revimme mukaamme kangaskauppa KangaDzungelin, kissakahvilan ja uuden käsityötarvikemyymälän mainokset.

Jätettyämme matkalaukut hotellin matkatavarasäilytykseen lähdimme kävelemäään kohti Karnaluksia. Matkan varrella oli kaksi kangaskauppaa, joihin aioimme myös pistäytyä.

KangaDzungeliin menimme ensin. Olimmehan jo aikaisemmalla käynnillä pistäneet merkille, että siellä oli mahtava valikoima juhlapukukankaita. Kuopuksen kummitäti oli nimittäin antanut kummilapselleen mainion joululahjan eli lahjakortin kummin ompelimoon. Kuopus valitsi lahjaksi mekon ylioppilasjuhliinsa ja niinpä meillä meni tovi jos toinenkin mekkokankaita valitessa. Mutta kyllä lopulta löytyikin hyvät kankaat!

Ilmeisesti kaupassa menee muillakin runsaasti aikaa, sillä bongasin yhdestä nurkasta kahviautomaatin. Tosin niin myöhäisessä vaiheessa, että olimme jo melkein valmiit eikä vahvistusta jaksamiseen enää tarvittu.

Ihan KangaDzungelin välittömässä läheisyydessä oli toinenkin kangaskauppa, Abakhan Fabrics. Tällä kertaa emme tästä kaupasta ostaneet kankaita. Neulelankoja ja vetoketjuja kylläkin. Itse en melkein osannut käyttäytyä täällä. Kierrettyäni koko kaupan, päätin tosiaan ostaa vetoketujut ja langat. Nappasin käsiini vetoketjut ja suunnistin kohti lankahyllyjä. Tai yritin suunnistaa. Vartija pysäytti minut ja käännytti kassalle. Yritin selittää, että ostaisin lankoja myös, mutta ei se käynytkään. Ensin piti maksaa vetoketjut yhdelle kassalle ja sitten vasta pääsin tekemään lisää ostoksia. Ihan tuntui myymälävarkaalta, vaikken mitään varastaa aikonutkaan.

Kangaskauppojen jälkeen olimme tuossa tuokiossa käsityöihmisten taivaassa eli Karnaluksissa. Sieltä olen raporttia kirjoittanut jo kahdesti aikaisemminkin, joten nyt en pitkiä tarinoita loruile. Toteaan vain, että kyllä. Kyllä ostettavaa löytyi. Lankoja, puikkoja (entisistä ruusupuisista puikoista jo katkesi yksi kovassa käytössä), koukkuamispuikkoja, kangasväriä, neuloja, koristenauhaa... Jos minulla ei mitään muuta olisikaan kuin aikaa, voisin käydä puolen vuoden välein hakemassa Karnaluksista materiaalia muokattavaksi ja muun ajan vain neuloa, ommella tai väkertää jotain muuta mukavaa.

Ahkeran shoppailun jälkeen olimme jo vahvistuksen tarpeessa. Koska Nurri-kissakahvila sattui sopivasti matkamme varrelle, päätimme kahvitella siellä. Kissat olivat yhtä itsenäisiä ja kahvilavieraista piittaamattomia kuin edelliselläkin vierailukerralla. Mutta suloisia ne ovat. Ja serkun kanssa yhdessä tuumasimme, että kahvilan kakut olivat monin verroin paremmat kuin edellisellä kerralla nauttimamme ruoka.

Mistä ne tiesivät laulelevan kuopuksen kakkupalan koristella nuottiavaimella?

Kahvivahvistuksen jälkeen veimme ostoksemme hotelliin ja saimme samalla jo huoneetkin. Majoituttuamme pikaisesti teimme lähtöä jälleen. Jos Tallinnassa on aikaa vain päivä, kaikki aika on käytettävä tarkasti hyödyksi. Muuten ei ehdi mitään.

Seuraava etappimme oli vanha kaupunki. Tuuli oli hyytävä, kadut olivat osittain jäässä ja suurin ostosinto oli jo aamulla kulutettu. Eikä sitä jo moneen kertaan mainittua aikaakaan ollut ylen määrin tuhlattavaksi. Siispä hetken aikaa katuja talsittuamme huomaismme jo istuvamme Liisu Juures -ravintolassa ruokapöydän ääressä. Annoksista ei ole kuvaa, koska ajattelin, että johan tämä matkakertomukseni muutenkin on vain ruokaraportti viisikkomaiseen tyyliin. Minä söin possua, kuopus härkää ja serkku puolisoineen karitsaa. Ruoka oli jälleen suussasulavaa, joten tätä ravintolaa kyllä kannattaa suosia.

Liisun luona emme syöneet jälkruokaa vaan säästimme tilaa Maiasmokk-kahvilan herkuille. Pitihän se kuopus tietenkin käyttää myös Tallinnan perinteikkäässä kahvilassa.

Minä käväsin myös kahvilan toiletissa. Koska ajattelin, että matkakertomukseni todellakin on moneen kertaan nähty uusinta edellisiltä reissuilta, yritin keksiä edes uusia kuvakulmia. Siksi siis tässä nähtäväksenne kahvilan naistenhuoneen hanat, heh.

Vanhan kaupungin jälkeen vihdoin veimme teinimme oikeaan ostoskeskukseen, jossa oli myös nykymuodin mukaisia vaatekauppoja. Ostettavaa olisi riittänyt yli budjetin ja varsinaisen tarpeen, mutta onneksi karsinnan tekeminen sujui ongelmitta. Löytyi paitoja, mekko ja housut, paitsi minulle ei. Sovitin muutaman vaatteen, mutta ne eivät tuntuneet mukavilta päällä, joten saivat jäädä odottamaan toista ostajaa.

Illan jo hämärtyessä ja hotellia kohti suunnistaessamme poikkesimme vielä karamellitehdas Kalevin tehtaanmyymälässä. Sepä olikin suklaaholistin taivas! Herkkua oli monenlaista ja hinnat olivat erittäin kohtuulliset. Kauppa oli hyvin piilotettuna ikään kuin monen muun rakennuksen takapihalle, mutta ehkä kesäaikaan ympäristökin on elävämpi. On nimittäin harmillista, jos turistit eivät löydä tätä pientä, mutta antoisaa putiikkia.

Vielä viimeiseksi illalla teimme tuliaisostoksia hotellin viereisessä ostoskeskuksessa ja sen elintarvikekauppa Rimissä. Karkkia, keksejä, vettä, tuliaisjuomia sedälle ja kaksi suuren suurta ja syvän punaista granaattiomenaa.

Kaiken tämän shoppailun jälkeen pakkasimme matkalaukkuja kotiinlähtöa varten. Ja kas kummaa! Vielä olisi ollut tilaa enemmillekin tuliaisille!

Tässä vaiheessa meillä alkoi jälleen olla nälkä. Mutta koska useimmilla jalat olivat hyytelöä, lötköpötköt tai keitettyä spagettia, kaupungille käveleminen ei houkutellut. Onneksi hotellin alakerran ravintolakin tarjosi purtavaa, joten sinne siis.

Koska oli jo myöhäinen ilta eikä nälkäkään ollut suuren suuri, tilasin listalta ceasar-salaatin kanalla. Kuopus valitsi saman. Serkku söi pastaa ja puolisonsa pihvin. Oikein oli hyvät pöperöt, joten onneksi emme lähteneet merta edemmäs kalaan.

Mukavasti sujuneen päivän päätteeksi päätimme nauttia vielä vähän jälkiruokaa. Kuitenkin olimme jo kylläisiä, joten tilasimme kuopuksen kanssa creme brulen puoliksi. Se olikin melko lailla erinäköinen annos kuin mitä odotimme...

Hotellin hyvässä sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen olikin mukavaa aloittaa uusi päivä. Aamupalan nautimme hotellin ravintolassa seisovasta pöydästä ja syötävää oli tarjolla yllin kyllin.  Koska aamiaiseni näytti kuitenkin kutakuinkin samalta kuin edellisenä päivänä laivalla, kuvaa ei hotelliaamiaisesta tässä tule.

Kymmeneltä lastasimme matkatavaramme retkibussin ruumaan ja kipusimme itse kyytiin. Bussi ajoi meidät Viinarantaan Super-Alkoon. En voi lakata ihmettelemästä sitä väen tungosta ja ihmisten vimmaa ostaa verotonta viinaa tolkuttomia määriä. Meidän ostoslistallamme oli kullanhohtoinen kuohuviini kuopuksen kevään juhlaan. Sitähän sieltä löytyikin ja olisi toki ollut lillinkiä litratolkulla muihinkin bileisiin. Ostohysteria tarttui ja raahasimme pitkäripaisesta ostoslistalla olleen juhlajuoman lisäksi pari siiderilaatikkoa minulle saunajuomaksi. Nykyisellä kulutuksella saunajuoma riittääkin pitkälle syksyyn ja jokohan sitten voisi suunnitella uutta reissua Suomenlahden tuolle puolen...

Juomahamstrauksen jälkeen käveleskelimme kaunissa kevätsäässä kohti satamaterminaalia. Laivan lähtöön oli vielä kotvanen aikaa, mutta päätimme kuitenkin jo lastautua laivaan. Eipä siellä terminaalissa sen kummemmin ollut tekemistä, sillä päätimme juoda aamupäiväkahvitkin laivan baarissa.

Kuinka kulutimme aikamme laivalla? Emme pistäneet jalalla koreasti eikä edes laulutaitoinen serkku yhtä laulutaitoisen kummilapsensa kanssa mennyt näyttämään taitojaan karaoke-baariin. Olisivat tosin laulaneet jalat alta monelta siellä määkineeltä. Emme voineet välttyä kuulemasta näitä jarisillanpäitä ja paulakoivuniemiä, sillä söimme päivän pääaterian, lihapullia ja muusia, karaokebaarin viereisessä ravintolassa. Huh. Sääliksi käy laivalla työskenteleviä.

Jälkiruokaa emme tällä kertaa edes harkinneet, mutta koska menomatkalla juomalistaa tutkiessamme silmiini oli osunut hauskan kuuloinen drinkki, mummon tossu, tarjosin matkaseurueelle jälkiruokajuomat. Herralle olutta, daameille siideriä ja minulle reissun iäkkäimpänä mummon tossu. Olihan vinkeä ja kovin makea juoma! Ei sitä olisi tuota sormustimellista enempää voinut kurkkuunsa kumotakaan.

Koko laivamatkaa emme todellakaan istuneet joko kahvilla tai syömässä. Kiersimme uudelleen melkein kaikki laivan kaupat. Kilikalikauppa eli kemikalio sai jäädä suosiolla välistä. Siellä leijui sellainen tuoksujen sinfonia että heikompaa hirvitti. Vaatekaupassa teimme vain katselukierroksen, mutta parissa muussa kaupassa piti jo kukkaron nyörejä availla. Lahjoja löytyi tulevia merkkipäiviä ajatellen ja karkkeja tuli osteltua, vaikkei niiden tarvetta voikaan itselleen perustella. Hairahduin ostamaan myös liköörisatsin, sillä se oli ihan naurettavan halpa ja silloin tällöin leipoessani olen joutunut soveltamaan, kun varastoistani ei ole löytynyt reseptiin tarvittavaa alkoholijuomaa. Mummon tossuunkin ostin ainekset, sen verran mukava makuyhdistelmä oli salmiakki- ja kermaliköörin sekoitus. Tosin oman historiani tuntien juomat jäävät happanemaan pulloihin ja kymmenen vuoden jälkeen ne saa puristella pois muovipulloista suoraan kompostiin.

Seilaussää oli paras mahdollinen. Aurinkoinen taivas ja kutakuinkin tyyni meri, joten ei hirveästi harmittanut, että jouduimme odottelemaan merellä puolisen tuntia, että toinen laiva raivaantui pois satamasta meidän tieltämme. Tosin se, että laivan ravintolat ja baarit suljettiin ja väki häädettiin käytäville ja aulaan jonottamaan seisten ulospääsyä, aiheutti jonkin verran päivittelyä kanssamatkustajissa. Onneksi oma seurueemme suhtautui viivästykseen tyynesti ja valittamatta. Mitäpä se turha marmatus olisi auttanutkaan. Eihän tilanne siitä olisi kuitenkaan muuksi  muuttunut.

Laiva oli lastattu ihmisillä, jotka melkein hetkessä purkautuivat sieltä pois ja Savonlinnan suunnan matkustajat nousivat Matka-Kososen linja-autoihin jatkaakseen matkaa kumipyörillä jälleen. Tällä matkalla meidän alueen väkeä oli 90 matkustajaa kahdessa autossa. Ketään ei tarvinnut missään odotella, meno bussissa oli rauhallista ja häiriötöntä, aikataulut pitivät ja kotikaupungissakin oltiin jo pari minuuttia ennen kymmentä. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan. Kiitos!