Kevätherkut

Hei! Viikonlopun saapuminen on aiheuttanut Kotosen kommuunissa ylenpalttista mässäilyä. Perjantaina kuopus sai lukiourakkansa viimeisen rutistuksen puristettua (ainakin näin uskomme ja toivomme) ja sitä riemua halusimme illalla kotona jotenkin juhlistaa. Kippistelijöitä tai muuten juomalla juhlivia emme ole, joten juhlimme, kuten tavallista, hyvällä ruoalla ja herkuilla. Koska idea syntyi viime tipassa, kukaan ei ehtinyt leipoa eikä laittaa mitään kotona. Uskokaa tai älkää, mutta päädyimme ostamaan marketin herkkuhyllystä valmistäytekakun.

Näyttipä se hyvältä!

Mutta se maku... täyte esanssista ja imelää, kakku kuivahkoa ja makeaa. Tulipahan taas vaihteeksi testattua, että kyllä kotona leivottu pesee teollisen kakun mennen tullen.

Lauantaina oli työpäivä ja poikkeuksellisesti meillä oli työpaikalla kahvio avoinna. Yleensä se on auki vain arkiviikolla. Voi,  kuinka sieltä vitriinistä huutelivatkaan kutsuvasti ylettömän imelät, rasvaa tirsuvat berliininmunkit. Melkein koko päivän jaksoin sinnikkäästi vastustaa munkkien seireeninlaulua, mutta vähän ennen kuin kahvio sulki luukkunsa, aikainen aamuherätys kostautui, väsymys otti mielestä vallan, rasvainen makea kuulosti ylitsepääsemättömän houkuttelevalta ja kipaisin kuitenkin ostoksille. Otin tyttöjen illan kunniaksi herkut sekä itselleni että kuopukselle, olisimmehan illan aivan kaksin kotona.

Kotiin päästyäni keitin hyvät kahvit ja... aah, autuutta!

Väsynein silmin katselin siivousta kaipaavaa kotiamme. Päätin ummistaa silmät pölyarmeijalta ja ihailin vain huoneenlämmössä kärvistelevää narsissiparkaa.

Jäsenissä painoi kuuden päivän työputki ja aamuinen herätys ennen viittä. Siivoamaan en jaksanut ryhtyä, leipomaan jaksoin.

Oikeastaan paistoin kakkupohjan jo edellisenä päivänä, joten lauantaille jäi vain kakun täyttäminen ja koristelu. Isällä on tulevalla viikolla syntymäpäivä ja olimme menossa sunnuntaina juhlistamaan synttäreitä vähän etukäteen. Koska vanhempani olivat koko lauantaipäivän reissussa, lupasin tehdä kakun, ettei äidin tarvinnut vaivautua puuhaan reissun jälkeen yömyöhällä tai anivarhain tänään aamulla.

Kakunkoristeluideat eivät oikein lähteneet lentoon, joten päädyin tekemään melko simppelin ja perinteisen koristelun. Kakun sisuskin oli perinteinen ja mielestäni yksi parhaista vaihtoehdoista eli raikasta omenahilloa ja kermavaahtoa.

Kamalasti teki mieleni istuttaa valkosuklaarakeiden keskelle kököttämään pääsiäishahmopussista suklaapupu. Mutta koska silloin syntymäpäiväkakusta olisi sukeutunut pääsiäiskakku, komensin itseäni luopumaan ajatuksesta.

Tänään ajelimme sitten Luotojärvelle kuopus kuskina. Setä jäi kotiin odottelemaan sunnuntaisen työvuoron alkamista. Aurinko paistoi kuin viimeistä päivää ja keväinen sää pisti muutenkin parastaan. Oli ihan pakko päästä pikkuisen ulkoilemaan kaiken herkuttelun lomassa. Pajunkissojen metsästys oli sopiva tekosyy pinkaista pihalle.

Äiti lähti kanssani kissoja kesyttämään. Pakkasyön jäädyttämä hanki kantoi ja pitkin peltoja olisi voinut tepastella vaikka maailman ääriin. Mutta vielä ei ole sen aika. Vasta huhtikuussa. Eikä silloinkaan pitkin hankiaisia vaan ihan sinivalkoisin siivin.

Tosin kuopuksella ja minulla on jo matkalaukut odottamassa toimenpiteitä. Reissaamme ihan pian jonnekin... Malttakaahan hetkinen, matkakertomusta rustailen myöhemmin.