Kielen vievä kinkkupiirakka

Olen ottanut tavakseni iltavuoropäivinä kokkailla ja huushollailla ennen töihin lähtöä. Tällä viikolla päässä on ollut liian monta ajatusta, joten etukäteisvalmisteluja oli mietitty ihan liian vähän. Sedän kanssa kävimme eilen illalla kaupassa ja haalin hyllyistä ostoskärriin tuotteita mutu-tuntumalla. Selkeä suunnitelma ja ostoslippulappu olisi ollut poikaa!

Tänä aamuna heti kohta heräämisen jälkeen kävin pohtimaan, että mitähän sitä sitten perheelle paistaisi. Viikonlopun salaattikassista oli käyttämättä persiljana ostettu tilli (!!) ja löytöretki jääkaapin perukoille toi tulokseksi vähän nahistuneen purjosipulin. Halusin upottaa ne johonkin ruokaan ja kasasin tutkimusmatkan loputkin löydöt keittiön pöydälle.

Sehän näytti aivan siltä, että näistä tehdään kinkkupiirakka!

Pohja

150 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
3 rkl kylmää vettä
ripsaus suolaa

Huoneenlämpöiseen margariiniin nypitään jauhot ja lopuksi taikinaan sotketaan vesi ja suola. Taikinasta muodostuu pallo ja se tasoitellaan jauhotetun käden avulla piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Vuoka laitetaan jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Täyte

pussillinen kinkkukuutioita
pala purjoa
tillin oksia
1 prk kermaviiliä
puoli purkkia Viola Eila ruohosipulituorejuustoa
(n. 0,5 dl laktoositonta maitoa)
2 munaa
vuohenjuustoa
kirsikkatomaatteja
suolaa
mustapippuria
150 g emmental-raastetta

Halkaise ja huuhdo purjo ja pilko se palasiksi. Kuullota purjopalat tilkassa öljyä.

Sekoita kulhossa kermaviili, tuorejuusto, munat, purjosilppu, ja mausteet. Koska jääkaapistamme löytyi vielä 150 gramman juustoraastepussi, päätin käyttää senkin tähän piirakkaan. Laitoin 2/3 raasteesta täytteen sekaan ja loput jätin ripoteltavaksi piirakan päälle. Jos täyte vaikuttaa turhan jäykältä, laita siihen loraus maitoa.

Päädyin sekoittamaan kinkkukuutiotkin muun täytteen sekaan. Valmis täyte levitetään pohjan päälle.

Piirakan kruunuksi paloitellaan kirsikkatomaatit ja vuohenjuusto. Koko komeus peitellään lopulla juustoraasteella.

Piirakkaa paistetaan 200 asteen lämmössä 30 - 40 minuuttia.

Tuli muuten ihan älyttömän hyvää, vaikka itse sanonkin. Oli mennä kieli piirakan mukana mahaan saakka!

Samalla uunin lämmityksellä tein pitkästä aikaa perinteisempää makaroonilaatikkoa. Viime ajathan meillä on herkuteltu maailman helpoimmalla makaroonilaatikolla, jossa raa'at makaronit laitetaan tykötarpeineen uuniin ja puolen tunnin kuluttua herkku on syöntivalmis. Mutta tänään ruskistin jauhelihat ja keitin makaronit ja lykkäsin ne sitten lihaliemestä ja kananmunista tehdyn liemen kera uuniin. Vaihteluksi maistui mukavalta tämäkin murkina.

Enkä malta olla raportoimatta tässä samalla, että edellisessä postauksessa esittelemäni ikivanha kukkien kastelukannu on vihdoinkin päässyt ansaitsemaansa lepoon kaatopaikalle. Setä ystävällisesti osti minulle uudenuutukaisen kannun rähjääntyneen tilalle. Aikas ihana!

Lopuksi vielä päivän puujalka:

Kuopus oli käynyt kaupasta evästä huomiseen yo-koitokseen ja hän iloisena esitteli ensin "ne järkevät" eväät ja kysyi sitten, arvaisinko mitä herkkua hän varasi mukaan. En arvannut, joten tyttö esitteli keksinsä ja totesimme yhteen ääneen "cookies!", johon minä jatkoin, että onpa mainiot evästeet!

(Avautuko? Vähän rankempaa huumoria... eikä kun vähän nörttihuumoria...)