sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Isien kakut
Ruusu isille!
Tämä ruusu onkin oikein erikoiskukka. Sain sedältä äitienpäivänä ruukkuruusun, jonka kukat olivat vaaleat, vähän kuin shampanjan väriset. Istutin kukan kesäksi ulos ruukkuun ja koko kesän se jaksoi kukkia isoin, upein kukin, mutta vennoin ja rennoin varsin. Muhkeat kukat roikkuivat pitkän varren päässä kuin amppelissa ikään. Kesän väri oli vaaleanpunainen. Syksyn tullen kasvi jaksoi puskea ilmoille vielä yhden nupun, joka viileässä säässä ei suin päin auennut täyteen kukoistukseen. Nuppu keikkui topakan varren päässä. Tänään vihdoin leikkasin tämän vahvan vaaleanpunaiseksi värittyneen ruusunkukan isänpäivän kahvipöydän komistukseksi.
Oma puoliso toivoi jo aiemmin syksyllä saavansa luettavakseen Ville Kaarnakarin uusimman romaanin. Sen hänelle hankin, vaikkei hän isäni olekaan. Onpahan kuitenkin lasteni isä, ja se ei pieni virka olekaan!
Isänpäivän lounaan kävimme nauttimassa oman isäni luona. Äidiltä kyselin vinkkiä, että mitähän isälle lahjaksi...? Äiti ehdotti, että tekisin kakun ja koska en nyt muutakaan keksinyt, toimin ehdotuksen mukaan. Mutta koska tuppaan sooloilemaan, tempaisin nytkin ja tekaisin kaksi kakkua. Tai oikeastaan neljä.
Omalle isälle tein täytekakun, jonka täytteenä oli kirpakkaa, itsetehtyä omenahilloa ja kermaa. Kakku kostutettiin omenamehulla. Koristeeksi suunnittelin jättikokoisista tummista viinirypäleistä hedelmäpuuta, mutta koska rypäleet olivat kohtuuttoman kokoisia järkäleitä, ne eivät taipuneet ennakkosuunnitelmaan. Siis sovelsin ja kakun päälle syntyi sydän.
Lasteni isän lempikakussa on mansikoita. Niitä löytyi myös marketin hedelmäosastolta, joten sedän kakun sisuksiin levittelin itsetehtyä mansikkamarmeladia, pakastemansikoita lohkoina ja banaaniviipaleita sekä tietenkin kermavaahtoa. Koristeeksi tuoreita mansikoita ja viinirypäleitä.
Tänä vuonna innostuin tekemään isille myös voileipäkakut, Tein kaksi erilaista täytettä. Toiseen tuli kinkkua ja italiansalaattia, jotka monitoimikoneella jauhoin tasaiseksi massaksi. Täytteeseen lisäsin vielä kermaviilipurkillisen. Toisessa täytteessä oli meetwurstia, suolakurkkua, Remouladen kastiketta ja kermaviiliä. Leipäviipaleet kostutin laktoosittomalla maidolla. Kakut kuorrutin laktoosittomalla maidolla notkistetulla tuorejuustolla... kermaa ei ollut enää notkistukseen, mutta näytti tuo maito toimivan aivan yhtä hyvin.
Sydämen mallisen vuoan vuoraaminen kelmulla ei ollut aivan yksinkertainen tehtävä eikä leivän asetteleminen vuoan pohjalle. Mutta mitä pidemmälle kakun kokoaminen edistyi, sen helpommaksi työ muuttui. Koristelun tein taas pikapikaa ja enempiä suunnittelematta. Niinpä sydämen mallinen kakku kinkkuruusukkeineen muistutti mielestäni hempeää prinsessa Ruususen kakkua, mutta voihan se ihan hyvin olla vaikka prinssi Ruususen kakku!
Pienen pyöreän kakun koristelu olikin helpompaa ja innostuinkin siihen näpertelmään kaikenlaista.
Kuvut kylläisinä palasimme kotiin. Mutta hetken päästä jo päätimme keitellä kahvia ja maistella kotiin jääneitä kakkuja. Kuppeja on neljä sillä kuopuksen kaveri oli auttamassa kakkujen syömisessä.
Isänpäivän illan iloksi vielä kuva minusta ja isästäni. Kuva on aika vanha... olen siinä noin kaksivuotias. Kuvan kaivoin esille, sillä sain Facebookissa haasteen julkaista itsestäni viisi valokuvaa, jotka ovat vähintään 15 vuotta vanhoja. Koska on isänpäivä, tuntui luontevalta valita ensimmäiseksi kuva, jossa poseeraan isän kanssa ja meillä molemmilla on yllämme äidin tekemät taidokkaat neuleet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
WAU!!!
VastaaPoista