Sorsajahdissa

Perjantaina oli ihana syyspäivä ja vapaapäivä. Oli oiva tilaisuus käväistä hakemassa kaupungintalolta ammattiyhdistyksen etulippuja elokuviin ja Smartum-seteleitä, pistäytyä kirpparilla ja vihdoinkin käydä katsomassa kaupungin kuuluisuutta eli mandariinisorsaa. Kaupungintalon edustan puissa oli jo syysväritys, mutta sorsien oleskelualueella Puistokadulla oli vielä vihreää ja vehreää.

Silmä kovana tiirasin sorsapopulaatiota, mutta kaikki yksilöt näyttivät ihan tavallisilta. Pyssyn kanssa en jahtia suorittanut, aseenani oli vanha kamuni Canon 400. Kun ei värikästä lintuyksilöä näkynyt, päädyin kuvaamaan muita lintuja ja syksyn värimaailmaa.

Lokin mahalasku

Jätin linnut sikseen ja jatkoin matkaa kirpparille. Kiersin pöytiä ihan ajan kanssa ja teinkin mukavia löytöjä. Ehkä joskus esittelen löytöni, tai ehkä en. Jää nähtäväksi.

Kirppiskierroksen jälkeen ajelin kotiin toiveikkaana sorsien ohi. Ensin näytti siltä, ettei julkkissorsa nytkään olisi ollut paikalla.

Kuitenkin huomasin paikalla palloilevan lintubongarin valtavan objektiivin kanssa ja pian paikalle saapui toinenkin kuvaaja jättiputken kanssa. Niinpä hilppasin paikalle minäkin kyselemään, että onkos se julkimo täällä jossakin ja kaivelin samalla vähän nolona omaa kameraani repun uumenista. Oma tykimpi objektiivini näytti ihan lelulta ammattilaisten vermeiden rinnalla.

Siellähän se värikäs lintu veteli päiväettoneita keskellä salmea laiturilla. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana! Sen verran siivottomalta tuo makuupaikka näytti, etten olisi kaivannutkaan samalle laiturille kävelemään.

Kuvanmuokkausohjelmalla sain linnun paremmin kuvaan, mutta koska se ei odottelusta huolimatta noussut esittäytymään, kunnon kuvat jäivät saamatta. Täytynee käydä jonain toisena päivänä kokeilemassa tuuria uudelleen.

Koska herra Mandariini ei ollut kuvauksellisella tuulella, napsin muutaman kuvan taviksista.

Lokkikin pääsi kuvaan valonsäteiden leikkiessä laineilla.

Tavissorsilla oli vauhti päällä. Ihan ei kamera pysynyt menossa mukana, mutta yritystä löytyi.

Tällä kuvausreissulla muistelin muinosta sorsankuvaussessiota kummitytön kanssa ja mietin, että olisipa hän ollut seurana. Mutta aina ei voi saada kaikkea. Kuten en saanut kunnon kuvaa varsinaisesta kohteestakaan. Onneksi aina voi ottaa uusiksi!