Kakkukatastrofi

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, meidät oli kutsuttu häihin. Olin myös saanut pikkuisen paineita aiheuttaneen kunniatehtävän, sillä minua oli kysytty leipomaan hääkakut. Lupasin tehdä, jos osaisin toteuttaa morsiusparin toiveet.

Toiveet eivät kuulostaneet monimutkaiselta. Gluteenitonta ja laktoositonta, niin että kaikki voisivat syödä samaa. Kakun kantavana ideana oli, että kerrokset muodostaisivat Saksan lipun värit sulhasen kotimaan mukaan ja kakun päälle pursotuksin Suomen lippu. Kuulosti suht' simppeliltä. Lupasin hoitaa kakkuasian.

Oikeiden värien saaminen kakun sisuksiin arvelutti. Lipuissa kuitenkin on tosi vahvat värit. Piti tehdä testikakku. Liian pastellia! Kiikutin kakun sedän suosiollisella avustuksella työkavereille tuhottavaksi.

Tein vielä toisen testikakun toisilla elintarvikeväreillä. Ei tyydytä itseäni värit vieläkään, mutta vihkipari ei ollut aivan yhtä vaativainen. Tämä kuulema kelpaisi.

Niinpä sitten hääpäivän lähestyessä paistoin pohjia jo keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina ennen metsäilyä otin ja täytin kakut. Värjättyjen moussekerrosten tekeminen oli melko luovaa puuhaa. Olin löytänyt vielä paremman oloiset elintarvikevärit, mutta silti en päässyt lähellekään täydellistä lopputulosta. Varsinkin punainen jää aina liian pastelliseksi.

Apurenkaissa ei korkeus riittänyt näihin luomuksiin, joten rakentelin kakkumuovinauhasta korotuslaidat. Tekeleet saivat jäädä vuorokaudeksi jääkaappiin hyytymään.

Kun lauantaina poistin renkaat, kakut näyttivät pastellipunaista lukuunottamatta oikein hyviltä. Olin itsekin ihan yllättynyt.

Seuraavaksi värjäsin kermaa siniseksi siniristilipun ristiä varten.

Jämäkermat olivat tavallaan taidetta.

Kuorrutus vaati valtavasti kermaa. Jo reunapursotuksiin meni litra per kakku. Ihan ei siniset alueet tulleet niin hyvät kuin olin ajatellut, mutta kaipa ne kelpaisivat... Kakut olivat hurjan korkeat, joten ajattelin laittaa kuljetuksen ajaksi niitä tukevoittamaan puisia grillitikkuja.

Jäin kotiin laittautumaan juhlia varten, kun tytöt ja setä lähtivät viemään kakkuja noin kolmenkymmenen kilometrin päähän juhlapaikalle. Kakut matkustivat upouusissa laastisaaveissa auton takakontissa pitkin huonokuntoista asvalttitietä ja loppumatkan täristävällä hiekkatiellä. Takakontissa oli siis käynyt melkoinen maanjäristys ja....

...voihan harmituksen harmistus!

Maanjäristys oli aiheuttanut tuhoa ja vahinkoa ja hirmuiset kraaterit rakkaudella väsättyihin kakkuihin. Grillitikkuja olisi pitänyt varmaan tökkiä tiuhempaan.

Kuopus soitti itku kurkussa juhlapaikalta ja kertoi kuinka oli käynyt. Päässäni risteili yhtä aikaa miljoona ajatusta kuinka tilanne pelastetaan. Olisin ehkä ehtinyt leipoa uudet kakut, mutta sitten en kyllä olisi päässyt mukaan varsinaisiin vihkiäisiin kirkkoon. Eikä meillä ollut tarpeeksi aineksiakaan. Tietenkään.

Mutta en pilaisi hääparin päivää. Järjestäisin juhlakakut tavalla tai toisella.

Päätin soittaa Kerimäelle kahvila Kaivopirtille ja kysyä, onnistuisiko kakkutilaus nopealla aikataululla. Siellä ensin nikoteltiin, että täytekakkujen tekemiseen pitäisi olla aikaa kaksi päivää, mutta kun kerroin hätätapauksesta, lupasivat katsoa mitä voisivat tehdä. Hetken kuluttua sain huojentavan puhelun. Yrittäjä itse astuisi remmiin ja hoitaisi meille kakut valmiiksi kello kuuteentoista mennessä. Huh!

Näin jälkikäteen on hyvä miettiä, että olisi pitänyt viedä kakut juhlapaikalle tukirenkaiden sisällä ja koristella siellä. Tai jotain muita nerokkaita jossitteluja. Jälkiviisaushan kannattaa aina. 

Harmittaa se, ettei hääpari saanutkaan toiveidensa mukaisia kakkuja. Harmittaa kaikki se aika, joka meni hukkaan kakkuja väsätessä. Harmittaa myös hukkaan menneet ainekset, 90 euron edestä tarvikkeita.

Mutta ilahduttaa se ystävällinen palvelualttius, jolla Kaivopirtin väki pelasti monen ihmisen päivän. Kolme gluteenitonta ja  laktoositonta muhkeaa ja näyttävää vadelmakermakakkua oli valmiina pikkuisen ennen neljää. Ja kahvitellessa totesimme, että nopeastikin saa aikaiseksi hyvää, niin herkulliset kakut olivat.

Vähän tuli kalliiksi, mutta pääasia, että juhlapöydässä oli tarjolla kunnon kakku. Loppu hyvin, kaikki hyvin!