Keltavahverokuume

Tuskin oli tyttöjen serkun häistä selvitty, kun esikoinen tupsahti jälleen kotikonnuille käymään. Koko kesän töitä tiukasti paiskinut lapsi pääsi nyt käymään kotikotona kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Tuskin olisi jaksanut matkustaa, ellei olisi ollut mukavia houkutuksia tarjolla, ensin häät ja heti perään esikoisen hyvän ystävän tuparit.

Myös esikoisen ystävä ja kämppäkaveri tuli mukaan. Tytöt kävivät tupareissa lauantaina ja sunnuntaina meillä oli mitä mainioin tilaisuus pistäytyä mummolassa ja kantarellimetsässä ennen kuin paluubussi starttasi kohti Helsinkiä. Sääkin suosi jälleen, vaikka viileys alkoikin jo työntää kesän hellettä pois tieltään. Ruska aloittelee maiseman värittämistä ja tekee siitä kauniin.

Lipetin metsässä oli niin paljon keltaista kultaa että melkein livetti. Minulla oli mukana korini ja molemmilla tytöillä kymmenen litran ämpärit ja voi että me saatiin saalista!

 

Jättikantarellin juurella kasvoi pienempi sieni kuin isomman kainalossa.

Minun saaliini. Kopassa on keltavahveroiden lisäksi pari vaaleaorakasta ja muutamia mustatorvisieniä.

Tytöillä oli molemmilla melkein ämpärilliset saalista myös. Metsässä iskee ahneus, kun yhtään herkkua ei sinne halua jättää märkänemään. Mutta sieniä siivotessa välillä miettii, että oliko ihan pakko näin paljon kerätä... Mutta kun opiskelijaneitokaiset moneen kertaan iloitsivat, että saaliista syövät monta kertaa, ei yhtään harmittanut. Että kyllä kannatti taas suunnistaa sieneen!