Pikavisiitillä pääkaupungissa

Esikoinen muutti pikkuruisesta ja antiikkisesta opiskelijaboksistaan isompaan ja modernimpaan, kun kaverinsa pääsi myös opiskelemaan pääkaupunkiseudulle. Kahteen pekkaan selviää isommastakin vuokrasta. 

Työt estivät meitä vanhempia osallistumasta muuttohässäkkään, mutta isän osaamista ja porakonetta kaivattiin apuun myöhemmin. Koska meillä työt rytmittävät elämää jokaisena viikonpäivänä, ei yhteistä vapaa-aikaa juuri ole. Kun ihmeeksi molemmilla oli vapaapäivä torstaina (minulla lomaa ja sedällä viikkovapaa), pistimme toimeksi. Heti kun keskiviikkona pääsin töistä livahtamaan (noin puoli neljältä) lähdimme ajelemaan ensin Mikkeliin, jossa vähän avustimme kuopusta kauppa-asioissa ja sitten kohti Helsinkiä.

Matkaa riitti ajettavaksi ja aurinkokin jo painui mailleen Heinolan tienoilla. Oli hieno auringonlaskunäytelmä metsänrajan takana. Ihan kuin taivas olisi ollut tulessa.

Heinolassa pysähdyimme murkinalle ABC-asemalle. Nälkä oli, mutta mitään ei tehnyt mieli syödä. Lopulta päädyin tilaamaan Quattro stagioni -pizzan. Se oli valtava! Ja tonnikala oli niin omituisen makuista, etten oikein tykännytkään valinnastani. Sain kuitenkin sen verran syötyä, että nälkä lähti.

Matkalla pitää joka pysähdyksellä käydä vessassa, niin nytkin. Ihastelin naistenhuoneen kukkakimppua, vaikka se olikin jo pikkuisen väsähtänyt.  Kivasti piristi tilan ilmettä kuitenkin.

Yö oli jo laskeutunut tienoon ylle, kun vihdoin olimme kohteessa perillä. Parkkipaikan löytäminen oli operaatio sinänsä, mutta löytyi kuitenkin.

Näiden ovien takaa löytyy esikoisemme uusi koti. Koti, joka on sievä ja soma kuin karamelli. Vanhan talon korkeat huoneet ja huolella remontoidut vanhat ovet viehättivät kovasti, samoin leveät ikkunalaudat. Asunnon keittiö ja vessa oli äskettäin remontoitu tyylillä. En ihmettele ollenkaan, että tytöt palavasti halusivat päästä siihen vuokralle.

Nukuimme makeasti olohuoneen uudella vuodesohvalla eikä edes Mannerheimintien liikenne häirinnyt yhtään. Seuraavan aamun ensimmäinen suunnitelma oli asiointi Ikeassa. Sinne päästyämme piti ensimmäiseksi tietysti juoda kahvit!

Ostoslista oli tarkasti selvillä, mutta kyllä tuolla ostosparatiisissa menee aikaa! Kun lopulta olimme ostoksinemme ulkona ja takaisin esikoisen asunnolla, olimme jälleen nälkäisiä. Nälkä lähtee syömällä, joten suunnistimme läheiseen nepalilaiseen ravintolaan. Siellä ruokaa odotellessamme huomasin vesilasin heijastavan servetille melko erikoiset kuviot...

Pääkallot eivät meitä pelottaneet vaan söimme annoksemme hyvällä halulla. En tiedä, olenko ikinä syönyt näin hyvää lammasta ja naan-leipä oli taivaallista, kuten ennenkin.

Iltapäivä oli jo pitkällä ennen kuin pääsimme kotimatkalle. Mutta vaikka verhotangon asennus jäikin puolitiehen (kuka olisi älynnyt, että kannatinpaketissa ei olekaan kuin yksi kannatin?), peili ja hylly sentään oli saatu paikoilleen. Paluumatkalla poikkesimme sedän veljen ja vaimonsa luona Mäntyharjulla kahvilla. Kahvinkeitto tosin oli vaatinut pikkuisen luovuutta, sillä hetki sen jälkeen kuin matkan varrelta soitimme ja ilmoitimme tulevamme, oli seutukunnalta hävinnyt sähköt.

Onneksi olimme nostaligisessa maaseutumaisemassa, joten pääsimme nauttimaan ihan avotulella keitettyä pannukahvia!

Sen verran napakka tahti oli reissullamme, että kun iltayhdeksän jälkeen torstaina palailimme kotikonnuille, oli ihan epätodellinen olo. Tapahtuiko tämä kaikki todella?