Elämänlanka

Kreetan lomalla luin Victoria Hislopin romaanin Saari ja lumouduin. Mikä ihana sukusaaga ja tarina! Jo silloin tiesin, että kirjailijalta on suomennettu muutakin ja ajattelin napata myös muut kirjat luettavakseni. Mutta maailmassa on niin paljon luettavaa ja muuta mukavaa puuhattavaa ja aivan liian vähän aikaa kaikkeen siihen, joten kirjailijattaren seuraava romaani Elämänlanka sai odottaa lukuvuoroaan melko kauan. Lainasin kirjan kirjastosta jo ennen kesälomani toista pätkää, sitä kolmen viikon maratonlomaa, mutta lukematta se silloin vielä jäi. Onneksi ei ollut ihan uutuudesta kyse, joten voin uusia lainani useamman kerran.

Kuten Saaressa, myös Elämänlangassa tarina alkaa niin, että tapahtumien keskipisteessä eläneen päähenkilön lapsi/lapsenlapsi kiinnostuu äitinsä/isovanhempiensa tarinasta ja joku alkaa kertoa menneistä tapahtumista. Saari-romaanissa menneistä kertoi kyselijälle äidin ystävätär, tässä Elämänlanka-kirjassa isovanhemmat kertovat yhdessä omien polkujensa kohtaamisesta lapsenlapselleen.

Katerinan ja Dimitrin lontoolainen pojanpoika Mitsos on opiskelijavaihdossa isovanhempiensa kotikaupungissa Thessalonikissa. Mitsos yrittää houkutella isovanhempiaan muuttamaan lähemmäs lapsiaan joko Englantiin tai Yhdysvaltoihin. Isoäiti tyrmää ajatuksen napakasti ja hieman tuohtuneena. Isoisä päättää, että Mitsoksen on viimein aika kuulla isovanhempiensa kiehtova ja epätavallinen tarina.

Katerina syntyi Smyrnassa hyvään, rakastavaan perheeseen. Kun smyrnalaisia evakuoitiin sodan jaloista muualle Kreikkaan, Katerina joutui eroon äidistään ja pikkusisarestaan. Hänet otti hoiviinsa kaksostyttöjen Marian ja Sofian äiti Eugenia. Katerinan äiti oli menossa Ateenaan, mutta se laiva, johon Eugenia tyttöjen kanssa lastattiin, seilasi Thessalonikiin.

Viisi vuotta aiemmin Thessalonikin palon aikaan syntyi Dimitri-poika rikkaan kangaskauppiaan perilliseksi. Konstantinos Komninos on kauppias henkeen ja vereen eikä perhe-elämä, vaimo ja poika koskaan mene työasioiden edelle. Vaimo Olgakin on vain mallinukke vaatteille, jotka kaupungin taitavimmat modistrat valmistavat Komninosin upeimmista kankaista. Jos ei Olga saakaan huomiota ja rakkautta aviomieheltään, poikaansa Olga rakastaa pohjattomasti ja pyyteettömästi, vaikka lapsi kasvaessaan ei täytäkään isänsä toiveita ja vaatimuksia.

Dimitrin ja Katerinan kohtalot kiertyvät yhteen pikku hiljaa. Katerina on lahjakas ja taitava ompelija, joka palkataan kaupungin parhaaseen ompelimoon töihin. Dimitri taas on palavasieluinen sotilas, joka puolustaa maataan saksalaisia hyökkääjiä vastaan. Konstantinos Komninos ei voi sietää poikansa periaatteellisuutta vaan kokee Dimitrin uhkaksi. Lopulta Konstantinos jopa väärentää kirjeen, jossa kerrotaan pojan kuolleen taistelukentillä.

Kirja on hyvää sodan vastaista propagandaa. Aiemmin monikulttuurisessa Thessalonikissa mahtuivat asumaan sulassa sovussa niin juutalaiset, muslimit kuin kreikkalaisetkin. Natsi-Saksan juutalaisvainot ulottuvat lopulta Thessalonikiin saakka ja kymmeniätuhansia juutalaisia lastataan juniin, joiden määränpää siinä vaiheessa on onneksi tuntematon. Mutta niin Eugenia, Katerina kuin moni muukin menetti hyviä ystäviä ja naapureita sodan julmuuden vuoksi. Hislop kuvaa tätä tragediaa sydäntäsärkevästi.

Kun niin Dimitrin äiti Olga kuin myös Dimitriä salaa rakastanut Katerinakin luulevat Dimitrin kuolleen, Katerina avioituu painostuksen alla vasten tahtoaan ompelimon uuden omistajan kanssa. Avioliitto osoittautuu suureksi virheeksi ja elämä Gourgourisin vierellä on jotain kestämätöntä. Mies rakastaa vain itseään, huonoja vitsejään ja ruokaa. Syöminen on Gourgourisin intohimo ja nuori rouva Katerina keskittyy kokkaamaan puolisolleen tuhteja kolmen ruokkalajin illallisia, joissa ei kermaa, rasvaa ja sokeria säästellä,

Kun selviää, että Dimitri onkin hengissä, Katerina kokkaa miehelleen entistä suuremmalla innolla. Ja Gourgouris syö kunnes sydän pettää. Jotenkin kiertoutuneella tavalla huvituin tästä juonenkäänteestä. Itserakas ihmishirviö söi itsensä hengiltä. Olihan siinä tietysti osansa myös pikkurouvalla, mutta ihan itse iso mies ahtoi kitusiinsa kuolettavan määrän kaloreita.

Kaikkien vastoinkäymisten, pelkojen, epäluulojen ja luonnonmullistusten jälkeen Katerina ja Dimitri lopulta saavat toisensa ja saattavat aloittaa yhteisen elämän. He saavat kaksi lasta, jotka ovat vanhempien silmäterät. Kuitenkin Kreikan poliittinen ilmapiiri vaikuttaa edelleen perheen elämään ja Dimitrin historia andartena ei unohdu. Lahjakkaiden ja ahkerien lasten arvosanoja peukaloidaan huonompaan suuntaan eikä pikku-Olgan ja Theodorisin tulevaisuus näytä valoisalta. Niinpä viisaat vanhemmat päättävät lähettää lapsensa rikkaan isoisän perinnön turvin opiskelemaan ulkomaille.

Takakannessa sanotaan, että kirja on rakkaustarina kuin kaunis koruommel. Sitä tämä kirja todella oli! Ei mitään siirappista liirumlaarumia, vaan todellinen, elävä ja koskettava kertomus. Ei ehkä aivan Saaren veroinen lukukokemus, mutta oiva romaani, joka todella ansaitsi tulla luetuksi.

Miksi kirjan nimi sitten oli Elämänlanka? Kasvina elämänlanka on sitkeä, kova leviämään ja peittää helposti joutomaat kukkamereen. Mutta puutarhaan levittyään se on turhauttava rikkaruoho, jota ei saa kitkettyä millään ja valloilleen päästyään se tukahduttaa muuta kasvit kietomalla ne ylen tiukkaan syleilyynsä. Kuvaako kirjan nimi Olgan kaikenkattavaa rakkautta poikaansa vai isä Konstantinoksen kuristavaa paheksuntaa? Ehkä nimi kuitenkin tarkoittaa kaikkia niitä kietoutumisia, joita juoni pitää sisällään, kietoutuuhan elämänlankakin sinnikkäästi eteen- ja ylöspäin. Kirjan henkilöiden elämät kietoutuvat sodan mielettömyyteen, Kreikan historiaan, Thessalonikin tapahtumiin ja toinen toisiinsa. Tämä elämänlanka oli ajatuksia herättävä, mutta kaunis kukkanen.