keskiviikko 19. elokuuta 2015

Paluu töihin ja onnenpotku

Loma loppui. Arki alkoi. Olisihan tuota lomaa vielä voinut viettää, varsinkin kun kunnon lomasäätkin ovat vasta nyt osanneet tulla tänne pohjoiseen.

Meillä töissä on sellainen tapa, että lomaltapalaaja tuo työkavereilleen lomaterveisinä jotain syötävää. Tällä kertaa päätin mennä melkein siitä, mistä aita on matalin ja leivoin maailman yksinkertaisimmalla ja hyvinkin herkullisella ohjeella pari mamman marjapiirakkaa.

Vadelmat kävin noppimassa takapihan puskista anivarhain aamulla, kun kaste vielä kasteli kaiken kasvuston ja yön viileys viipyili sormenpäissä. Mustikat olin onneksi poiminut jo aiemmin. Mamman marjapiirakkaan tulee yleensä täyte kermaviilistä, mutta nytpä poikkesin perinteisestä reseptistä ja laitoin laktoositonta turkkilaista jukurttia. Toimii!


Aikaisen aamuherätyksen ansiosta aikaa oli vielä leipomisen jälkeen kokata maan mainiota kesäkurpitsalasagnea. Ihan vesi kielellä odotin sen valmistumista... ja sitten se oli tosi tymäkän suolaista! En ymmärrä...


Se nyt kuitenkin on saletti, että upotan paistoksen tuulen suojaan hyvällä ruokahalulla. Olkoon vain suolaista, mutta kesäkurpitsan, sipulin, valkosipulin, jauhelihan, tomaattimurskan ja mozzarellan liitto on jotain sanoinkuvaamattoman herkullista.

Toisaalta työpäivä oli pitka kuin nälkävuosi ja toisaalta aika meni niin rattoisasti, että meinasin vallan unohtaa ruokatunninkin! Mutta siis... olikos minulla tässä välissä joku loma??

Kotona odotti ihmeellisen ihana, jännittävän iloinen yllätys! Salaperäinen, kaunis paketti... Kuopus ja setä olivat ihan ihmeissään, että mitä se posti nyt on tädille kantanut. Eihän ole mikään merkkipäiväkään. Mutta itse asiassa minulla oli asiasta pikkuisen vihiä.

Kun viikko sitten palasimme Lontoon reissultamme, huomasin seuraavana päivän Facebookin "muut viestit" -kansiossa postia. Mitä ihmettä...? Ja jipppiiii! Olin osallistunut Facebookissa Kaisan ateljeen pussukka-arvontaan ja ihmeiden aika ei ole ohi, sillä olin kerrankin voittanut! Ilahdutti niin paljon, että melkein hypitti!

En voinut välttyä miettimästä, että  millaisenkohan pussukan rouva Fortuna oli minulle arponut... Pikkuinen kolikkokukkaro olisi ihana ja käytännöllinen. Suurempaan, sellaiseen jollaisen ostin itselleni joululahjaksi, mahtuisi meikit tai jotain muuta vähän suurempaa ja Taito Shopilla olin nähnyt vielä isomman pussukan, joka sopisi vaikka saunapussukaksi tai reissuun, jos pitäisi ottaa enemmän shampoita yms. mukaan. Tai olisi se aika mainio käsityöpussinakin. Mutta tuo suurin pussukka oli jo sen verran arvokas, etten varmaan ainakaan sitä ollut voittanut...

Kun sitten tänään näin paketin pöydällä, näin heti, että kokoa on niin, että taisi tulla vähän isompi pussukka kuin pieni kolikkokukkaro.

Jo paketin ulkokuori oli kuin pieni taideteos...


... niin kauniit postimerkitkin...


... ja kääntöpuoli.


Päälimäisen paperin sisältä löytyi silkkpaperi, joka oli teipattu kiinni söpöläisellä vahvalla teipillä.


Silkkipaperin sisältä löytyi...


kauniilla nauhoilla yhteen solmitut yli-ihanat pussukat, joita oli häkellyttävän monta. Siellä tuli ne kaikki, joita olin miettinyt ja mielinyt...


 ... niin kolikkokukkaro...


... kuin pikkuisen isompikin pussukka ja vielä kaiken kukkuraksi...


se kaikkein suurinkin pussukka!



Voi että. Olen niin iloinen, etten tiedä kuinka päin olisin. Suuret kiitokset Kaisalle!


2 kommenttia:

  1. Voi mitkä pussukat! Onnea, onnea! Hypi toki pikkuisen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyppien tästä suuntaan taas työmaalle :)

      Poista