Kuin viimeistä päivää

Tiistain koittaessa koitti myös matkamme viimeinen reissupäivä. Haikeutta oli ilmassa, vaikka vietimmekin mukavia hetkiä esikoisen ja esikoisen pienemmän hoidokin kanssa. Olimme sopineet tapaavamme heidät Paddingtonin aseman King Burgerin edessä. King Burgereita on kaksi, toinen aseman sisällä ja toinen ulkopuolella. Me odotimme sisällä ja esikoinen hoitolapsen kanssa ulkona... Onneksi on puhelimet!

Yläkuva on Paddingtonin aseman Karhuherra Paddington -kaupan ulko-oven vierestä. Kävimme siellä pyörähtämässä odotellessamme kahvittelukavereitamme.

Kahville menimme pieneen kahvilaan lähelle hotelliamme. Vitriinin mansikkakakkujen mansikat näyttivät luvattoman vanhoilta ja pieni neiti halusi nimenomaan mansikkakakkua. Kysyimme kahvilan omistajalta, että onko mahdollista saada tuoreempaa kakkua ja hän vakuutti, että kyllä kyllä. Ja sitten hän olisi kuitenkin antanut meille kakkupalat siitä samaisesta vitriinistä ja mansikkakakkunkin kuivuneine mansikoineen! Lopulta emme ottaneet kakkuja ollenkaan vaan joimme vain kahvit. Ne kyllä olivat oikein hyvät.

Halusimme viettää rauhallisen yhteisen päivän ennen kuin meidän pitäisi rientää lentoasemalle. Siis kuljimme Norfolk Squaren läpi ja "pelasimme" erän shakkia Paddington-karhun katsellessa.

Menimme Kensington Gardeniin, jossa on myös leikkipuisto ajatellen, että siellä on rauhallista ja mukavaa viettää viimeiset tämän loman yhteiset hetket.

Leikkipuistossa olikin paljon lapsia ja ensimmäistä kertaa elämässäni jonotin leikkipuistoon. Lopulta ennätimme olla siellä kuitenkin melko lyhyen ajan, sillä kävelemiseenkin oli mennyt yllättävän kauan ja jonotus haukkasi aimo kimpaleen leikkiajasta. Onneksi pienin leikkijä oli hyvin sopeutuvainen eikä murehtinut suotta nopeaa lähtemistä.

Halusimme käydä vielä syömässä yhdessä ja koska edellisellä kerralla olimme saaneet italialaisravintolassa loistopalvelua ja maistuvaa ruokaa, valitsimme nytkin italialaisen ravintolan. Ei olisi pitänyt. Tarjoilijaa ei näyttänyt kiinnostavan työnteko ollenkaan, ruokia piti odottaa käsittämättömän kauan ja kuopukselle tuli väärä ruoka. Eikä minunkaan pitsani täyttänyt odotuksia. Kyllähän kuopus sai oikeankin ruoan, sillä hänen ruokansa vaihtui viereisen pöydän ruokailijan kanssa. Mutta tarjoilija ei yhtään pahoitellut, oli vain hyvin happaman näköinen. Niille, jotka tilasivat juomaksi "vain" vettä, juomia ei tullut ennen kuin niitä uudelleen pyydettiin. Jäi vähän paha maku.

Syötyämme kävimme nopeasti kapsäkkimme hotellista ja riensimme metroasemalle. Siellä hyvästelimme esikoisen ja pikkuneidin. Olipa sydämellistä mutta myös haikeaa. He lähtivät toiseen metroon ja me toiseen. Meidän piti vielä vaihtaa ja kappas vain, olin liukuportaissa pulassa painavan matkalaukkuni kanssa. Kuopus ja setä viilettivät edellä tuhatta ja sataa, mutta minä en päässyt edes portaisiin. Jostain ilmestyi ystävällinen tumma mies kyselemään, voiko hän auttaa ja hujauksessa seisoin laukkuineni portaissa matkalla alaspäin.

Kuinka ollakaan, kun pääsimme raiteen viereen, siinä oli metro juuri lähdössä ja mehän astuimme sisään. Ja hetken kuluttua huomasimme ilmeisesti olevamme väärässä junassa! Liukuportaissa auttanut mies seisoi samassa vaunussa ja kysyin häneltä, olimmeko kenties Heathrowlle menevässä metrossa. Hän kertoi, että meidän olisi pitänyt ottaa samalta raiteelta toinen juna. Mutta ei hätä ollut tämän näköinen, muutaman aseman päästä voisimme vaihtaa uuteen junaan ja tämä ystävällinen pelastava enkeli vielä sanoi kertovansa meille milloin pitää vaihtaa. Niinpä lopulta olimme oikeassa metrossa ja pääsimme onnellisesti perille lentoasemalle.

Olimme varanneet riittävästi aikaa lähtöön, joten oikein mainiosti saimme tehtyä lähtöselvityksen ja laukut lähtemään kohti ruumaa. Turvatarkastuksen jälkeen meillä oli ruhtinaallisesti aikaa hengähtää ja minä kirjoittelin vihdoin reissukortit postiin. Eipä jäänyt yhtään viime tippaan...

Sinivalkoisin siivin lensimme yli Euroopan taivaan takaisin kotomaan kamaralle. Matka sujui mainiosti ja on todettava, että kyllä Finnairilla on loistohenkilökuntaa!

Myötätuulessa matka joutui ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle puoli tuntia etuajassa. Vielä piti käydä Avensis päivähoidosta Lentoparkista ja kotimatkan viimeinen ja rankin osuus pääsi alkamaan. Koko aamuyö ajettiin ja aamuviideltä pääsimme pötkähtämään pitkälleen ikiomaan sänkyyn. Autuasta! Reissussa hyvä, kotona paras!