Paluu loma-arkeen

Kun vajaa viikko sitten palailimme kotikonnuille maailman ääristä, oli ilahduttavaa havaita, että puutarha oli tuottanut satoa poissaollessamme. Spagettikurpitsaa ja kesäkurpitsaa pukkaa puskista tolkutonta tahtia ja vadelmapensaissa kypsyy punaisia herkkuja mukavaan malliin.

Lomapäivät ovat ihanan puuhailun lomassa kuluneet leppoisasti. Olen sahannut kodin ja lapsuudenkodin väliä ja juossut pitkin metsiä. Kummitädin kyydillä olen ollut liikenteessä monesti ja yhtenä iltana pysähdyimme kuvaamaan upeaa auringonlaskua Luulahden levähdyspaikalle.

Tyhjän takia en ole metsiä kolunnut, vaan mukaan on tarttunut hirvikärpästen lisäksi 40 litraa mustikoita ja lukematon määrä kantarellejä.

Tämän päivän mustikkasaalis ennen siivoamista.

Mustikat ovat päässeet hyviin koteihin, mutta kantarellit puhdistin ja paistoin pakastimeen. Laitoin pannulla paistetut sienet lasikippoon, kannen päälle ja yöksi ulos jäähtymään. Tulin tehneeksi taidetta ihan ilman tarkoitusta...

Sienet pistin pakastimeen ja jo nyt makunystyröitä kutkuttaa ajatus maukkaasta kantarellivuohenjuustopiiraasta. Olen kyllä herkutellutkin saalillani. Tuoreet kotimaiset marjat - voiko parempaa olla?

Mukaeltu marjamaito: vaniljajugurttia, mustikoita ja vadelmia

Mustikkasmoothie

Tänään vietin koko päivän lapsuustantereilla. Pääsin paikalle jälleen kummitädin kyydillä ja suunnistimme ensimmäiseksi mustikkametsään. Sankon täyttämisen nopeusennätykseen ei paikassamme ollut mahdollisuuksia, mutta se ei meitä haitannut. Nautimme kauniista säästä, hyvästä maastosta ja isoista, laadukkaista ja makeista marjoista. Kolmessa tunnissa raavin kasaan sankollisen ja poimurillisen sinimustaa herkkua.

Oli autuasta palata tuville marjasaaliin kanssa ja päästä herkuttelemaan äidin keittämällä maistuvalla kesäkeitolla. Loppupäivä meni sujuvasti marjasaalista siivotessa ja vadelmia puskista kerätessä. Harmi, että unohdin kuvata vattuset.

Mutta sentään hienot punaherukkatertut muistin ikuistaa. Tänä vuonna pensaat eivät notku marjojen painosta, mutta jokaikinen terttu on pitkä ja komea. Kerääminen on helppoa ja mukavaa ja työ joutuu.

Arki on hyvää, mutta loma-arki loistavaa. Tähän voisi vaikka tottua... Paitsi että ylihuomenna koittaa jo paluu työarkeen. Sitten alkaa taas uusi totuttelu.

Tänään muuten koin kotiin palattua iloisen yllätyksen. Muistatteko, kun kerroin Eppu Nuotion kirjasta Mutta minä rakastan sinua? Tänään itse kirjailija oli kommentoinut postaustani. Vau!