Eat well, love life

Sunnuntain suunnitelmissa oli mm. tutustuminen Harrodsin tavarataloon. Aikomus oli pinkaista sinne ensimmäiseksi ja jatkaa sitten päivää muissa merkeissä.

Pieni kiemura suunnitelmaan tuli edellisenä iltana, kun setä huomasi kadottaneensa Oysterinsa eli matkakorttinsa. Se on kortti, johon ladataan rahaa ja kortilla voi maksaa paikallisliikenteen matkoja. Vaikka kuinka pengottiin, korttia ei löytynyt. Kurja juttu, että sedällä oli ollut lainassa kuopuksen Kings Crossin aseman Harry Potter -kaupasta ostettu matkakortin kuori. Piti siis hankkia uusi kortti ja ladata siihen käyttörahaa ja sen lisäksi meidän piti raahata luumme Kings Crossille ostamaan uutta Harry Potter -kuorta. Kauppaan oli sen tuhannen pitkä jonokin...

Mutta kun vihdoin olimme Harrodsin oven rivassa roikkumassa, huomasimme, että putiikki oli vasta auennut ja kello oli sentään jo puoli kaksitoista. No joo... sunnuntai... Ja kun kuopus sitten halusi ostaa konvehteja ensimmäisen kerroksen herkkuosastolta, ne jäivät kassalle jemmaan odottamaan, että kellon viisari siirtyi maagisen kello kahdentoista pykälän yli.

Harrods on kauppa, johon ei varsinaisesti mennä ostoksille, vaan vain hämmästymään. Hämmästelyä helpottaisi, jos kauppa ei olisi niin täynnä muita samalla asialla olevia. Mutta katsokaan nyt:

Tässä vaiheessa oli kierretty vasta julmetun kokoisen tavaratalon alakerta ja vähän toista... Yksi seuralaisistani oli enemmän kuin tympeentyneen näköinen. Itsestänikin alkoi tuntua, että kaupassa vietetty aika on hukkaan heitettyä aikaa. Enhän sieltä mitään kuitenkaan ostaisi. Tai ainakin parempi olisi, jos en ostaisi...

Niinpä jätimme Harrodsin houkutukset muiden huoleksi ja astuimme ovesta ulos... ja toisesta sisään. Esikonen oli jokunen päivä sitten haaveillut ääneen pääsevänsä joskus kahvittelemaan Caffé Conserttoon, sillä kun on niin kaunis nimikin. Eikä Harrodsin hulinasta ilman kahvia olisi selvinnytkään!

Herkkua oli siinä monenlaista! Oli vaikea päättää, ottaisiko suolaista vai makeaa. Joten pistin elämän risaiseksi ja tilasin listalta annoksen Cream tea. Ei huono... Kuuman juoman sai valita; teetä tai kahvia ja kahveissakin oli valinnanvaraa vaikka muille jakaa. Hämmennyksissäni valitsin cappuccinon, vaikka teepannu olisi ollut parempi valinta. Siitä kun olisi saanut kuumaa juomaa kaksi kupillista.

Entäs ne herkut sitten? Alimmalla tasolla kaksi tuoretta ja mehevää skonssia, joiden lisukkeeksi oli tarjolla kolme purkillista mansikkahilloa (en syönyt kaikkia!) ja kermavaahtoa ja ylimmällä tasolla kaksi macaron-leivosta sekä kakkunen. Syötävää oli yllin kyllin ja kyllä minä tyttö söinkin! Mutta en minäkään mahdottomia jaksa... toisetkin pääsivät osille.

Tytöt valitsivat viisaammin. Molemmille tuli kunnon leipä ranskalaisten kera. Ja mausteet niin sievissä pienissä lasikipoissa!

Tankattuamme jaksoimme jatkaa supersunnuntain seuraaviin haasteisiin. Mutta siitä lisää ensi kerralla...