Lomaillen

Täti on viettänyt kesälomaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Nyt on tämä autuus puolessa välissä ja lienee välitilinpäätöksen paikka. Koska pidän kotoilu-blogia, en aio perinpohjin selvittää viime viikon kuvioita, toteanpahan vaan, että kyllä viikko Välimeren rannalla aina kotiolot voittaa! Toki kotiinkin on kiva palata!

Lomailimme setä Kotosen ja kuopuksen kanssa Kreetalla Hanian kupeessa Agii Apostolissa. Koska matka oli oikeastaan kuopuksen matka, mentiin aika lailla hänen toiveidensa mukaan, eli viikko sisälsi normaalia lomamatkailua enemmän pötköttelyä aurinkotuoleissa niin meren rannalla kuin hotellin uima-altaallakin. Kahtena päivänä teimme paikallisbussilla puolipäiväretken Haniaan, yhtenä iltana ajelimme minijunalla appelsiinilaaksossa ja tiistaipäivä kului tädillä ja kuopuksella patikoidessa 18 km Samarian rotkossa. Kuopukselle kerta oli ensimmäinen, itse olin siellä jo neljättä kertaa. Tällä kertaa olin tyhmyyksissäni napannut mukaan uudehkot lenkkarit, jotka patikan alkupätkällä neljän kilometrin alamäessä osoittautuivat puoli numeroa liian pieniksi. Niinpä olenkin viime ajat ollut harvinaisen tietoinen vasemman jalan ukkovarpaasta...

Söimme hyvin, nukuimme hyvin ja vietimme muutenkin leppoisen rentoa aikaa. Ihanaaaah... Juu juu, tiedän luvanneeni, etten tällä aiheella revittele. Mutta muutama kuva kuitenkin sallittanee?

Kotiin palattua pari päivää meni lomasta toipumiseen, mitä nyt käväisin heti seuraavana päivänä Oopperajuhlilla lumoutumassa Walesin kansallisoopperan Nabuccosta. Muuten aika meni pyykäten ja matkatavaroita paikoilleen laitellen ja nukkuen... Lomailu on niin väsyttävää. :)

Tänään aamulla mietin mitä tekisin. Helle on Suomessa melkein samanlainen kuin viime viikolla Välimerellä. Suuret huhkimiset eivät innostaneet. Kun setä jutteli, että hänen pitäisi käväistä Punkaharjulla, heitin ilmaan ehdotuksen Imatralla pistäytymisestä. Idea otti tulta ja niin sitä lähdettiin. Määränpäänä oli Virkkukoukkusen myymälä. Se löytyikin helposti Valtionhotellin ja Imatran kosken läheltä.

Näin siis toteutui yksi pitkäaikainen haave!

Pieni putiikki pursui kaikkea ihanaa, niin että ilman varsinaista asiaa kauppaan astuneelle tuli runsauden pula vastaan kuin seinä. Ihailin ja hypistelin yhtä jos toista, mutta lopulta astuin kaupasta ulos pussissani vain postikortteja ja -merkkejä. Niitä suuntasimme kirjoittelemaan... ei ollut tietoa, mikä olisi paras ruoka- tai kahvipaikka, mutta aikamme ihmeteltyämme löytyi Konditoria Imatrankoski. Loistovalinta!!

Valitsin suolapalaksi sämpylänpuolikkaan, joka oli kuin tonnikalapitsa sämpylällä. Oikein hyvää! Ja jälkiruoaksi limejuustokakkua, oli mennä kieli mukana. Kahvilassa oli nopea, ystävällinen ja iloinen palvelu ja hienot, siistit tilat. Vessaakin piti ihan kuvata...

Syötyäni ja juotuani kirjoittelin pari uutta Virkkukoukkusen korttia muutamalle Postcrossing-ystävälle.

Sitten olimmekin valmiit palaamaan kotiin, leipomaan ja kokkailemaan. Mutta niistä toisella kertaa... :)