Muun maan mustikat

Mustikoiden poimiminen on mukavaa. On äärimmäisen palkitsevaa nähdä, kuinka työ tuottaa tulosta ja sankko täyttyy. Olen sellaista sorttia, etten millään poistu metsästä ennen kuin astiat ovat täynnä ja sittenkään en tahtoisi jättää loppuja marjoja metsään.

Mutta näillä helteillä mustikoiden poimiminen metsän uumenissa hyttysten ja paarmojen pörrätessä ympärillä on ihan extreme-urheilua. Siksipä en hirveästi pistänyt hanttiin, kun äiti soitti ja tarjosi kymmenen litran ämpärillistä marjoja. Vanhemmille oli joku tehnyt ikävän tempun, kun oli ensin tilannut kolme sankollista mustikoita ja kun marjat olivat valmiiksi kerättyinä ja siivottuina, perunut koko tilauksen. Lupasin tosin kerätä myöhemmin heille marjat tilalle. (Huomenna?)

Mielestäni mustikka on parhaimmillaa tuoreena ja ihan sellaisenaan. Mutta eipä kukaan tuollaista määrää marjaa voi pistellä menemään kerralla tai edes lyhyen ajan sisään. Siksipä pakastin osan, leivoin sekä mamman marjapiirakan että mustikkakukkoa ja olen herkutellut myös mustikkamaidolla. Ja joka välissä napsinut marjoja sellaisenaan suun uumeniin.

Mamman marjapiirakka on ikivanha kestosuosikki. Resepti on mummoni peruja ja ainakin 35 vuotta vanha... Mutta aina se on yhtä hyvää! Mustikoiden kaveriksi heitin puutarhan perukoilta keräämiäni vadelmia. Sain aikaiseksi melkein kuningattaren piirakan!

Aamun uutisetkin paikallislehdessä olivat makean mukavia, kun kyytipoikana meni hyvää kahvia ja makoisaa marjapiirakkaa.

Mustikkakukon ohjeen olen saksinut Puruvesi-lehdestä kesällä 1991. Siitä lähtien tämä erikoisherkku on kuulunut perheemme kesään. Ei voi olla suunmukaisempaa syötävää, kuin voista, sokerista, ruisjauhoista ja mustikasta taiottu umpikuorinen piirakka vaniljajäätelön kera.

Meillä töissä on sellainen tapa, että lomalta palaaja tuo työkavereilleen tuliaisiksi jotain hyvää. Viime aikoina on kahvitunneilla syöty melko paljon karkkia ja keksejä, mutta pomomme yllätti tuomalla tarjolle hedelmätarjottimet, jotka tarjosivat myös silmänruokaa. Ne näyttivät niin herkullisilta, että halusin kopioida idean kotiin.  Siksi piti tänään tuosta lähi-Liidelistä napata mukaan muualta kuljetettuja hedelmiä vaihteluksi, vaikka puutarha ja metsä pullistelevat kotimaisia marjoja syötäväksi yllin kyllin. Nämä ovat niitä muun maan mustikoita...

Ja sitten ne leivontareseptit:

Mamman marjapiiras

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1, 5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 dl kermaviiliä
0,5 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria
0,5 l marjoja

Sekoita taikinan ainekset keskenään ja levitä seos vuoan pohjalle ja reunoille.
Kaada päälle kermaviili, johon on lisätty sokeri, muna ja marjat. (Itse ripottelen marjat täytteen päälle, niin eivät sekoittaessa rikkoonnu.)
Kypsennä 200 asteen lämmössä 30 - 40 minuuttia.

Mustikkakukko

250 g rasvaa
1 dl sokeria
3 dl ruisjauhoja
1 dl ohra- tai vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa tai 1 tl leivinjauhetta
5 - 8 dl mustikoita

Vatkaa voi ja PUOLET sokerista (itse olen vatkannut tässä vaiheessa mukaan kaikki sokerit), lisää joukkoon jauhoseos. Vuoraa noin litran vetoinen vuoka taikinalla jauhoja apuna käyttäen. Jätä osa taikinasta kantta varten. Lisää mustikat ja loput sokerista vuokaan. Tee kansi voipaperille ja kumoa se kukon päälle. (Itse olen taputellut taikinan suoraan kukon mustikoiden päälle)

Paista aluksi 15 min. 200 asteessa ja sitten reilu tunti 130 - 150 asteessa. Tarjoa lämpimänä kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera.

Ja ei kun nauttimaan!