Terveyskakku?

 

Jokakesäinen intohimoni on kesäkurpitsankasvatus. Perheelle se ei ole yhtä suuri intohimo. Pikemminkin kauhistus. 

Yleensä penkissä kasvaa kaksi tainta, joista aiheutuu ylituotannon kaltainen ongelma. Kesäkurpitsalla höystetään ruoka kuin ruoka. Joitakin vuosia sitten syyskesällä, kun iloisena kerroin keitelleeni kiisseliä, kuopus kysyi ennakkoluuloa ääneessään, että onkohan siinäkin kesäkurpitsaa. No, ei ollut.

Siitä on jo aikaa vierähtänyt, kun löysin jostakin leivontakirjasta kesäkurpitsapähkinäkakun ohjeen.  Kotosen leipomossa oli niihin aikoihin täysi tohina päällä ja näitä kakkuja tehtailtiin enemmän kuin perhe pystyi nielemään. Siksi vein yhden kakun töihinkin ja yksi työkavereistani nimesi kakun terveyskakuksi. Siihen kun ei tule ollenkaan voita eikä margariinia, vaan auringonkukkaöljyä. Ja reilusti kesäkurpitsaraastetta! Ja pekaani- tai saksanpähkinää.

Pähkinät ovat melko tyyriitä ja tuohon kakkuun niitä tosiaan menee melkoinen määrä. Siksi en olekaan kakkua viime aikoina paistanut. 

Kreetan reissulla löysin ison pussillisen saksanpähkinöitä kohtuullisella hinnalla ja heti alkoi mielessä muovautua leipomissuunnitelma. 

Olin autuaasti unohtanut, olenko aiemmin leiponut kerralla kakun vai kaksi ja minkä kokoisia vuokia olen mahtanut käyttää. Luulen leiponeeni kaksi kakkua, sillä niin yleensä teen, kun yritän olla muka tehokas. Samaan suunnitelmaan päädyin nytkin ja pistin ikivanhan monitoimikoneeni töihin, ensin jauhamaan pähkinöitä ja sitten raastamaan kurpitsaa.

Pähkinät vinhassa vauhdissa!

Otin käyttöön isoimman mahdollisen leivontakulhoni, sillä ajattelin taikinaa tulevan melkoisen määrän, koska tein ohjeen kaksinkertaisena. Vehnäjauhojakin 15 dl...

Munia särjin kulhon pohjalle ensin 6 kipaletta ja heitin perään sokeria. (Tässä vaiheessa ei sitten puhuta mitään terveyskakusta. Hysssh!)

Kesäkurpitsaraasteen mittaaminen on arpapeliä. Jos raastetta pitää laittaa 10 dl, sen määrä kuitenkin voi vaihdella rajusti riippuen siitä, tellääkö raasteen tiukasti painellen mittaan vai laittaako löyhästi ja tilsimättä. Laitoin tällä kertaa turhia ahtamatta, joten vamiista kakusta voisi sanoa, että on ehkä aavistuksen kuivakkaa, joten raastetta olisi saanut olla enemmän.

Taikinaa tuli tosi paljon. Olin varannut yhden isomman ja yhden pienemmän kakkuvuoan, ja taikina häppäräppä sopi niihin. Hupsis. No, katsotaan kuinka käy ja pidetään ainakin peukkuja, ettei taikina pursu uunin pohjalle!

Paistumisen aikana kurkistelin huolestuneena uunin luukusta sisään. Suunnatonta kasvua oli havaittavissa, mutta onneksi taikina tiesi rajansa, joita ei saanut ylittää. Vältyin siis ikävältä uuninpesupuuhalta!

Koska varsinkin isompi kakku kasvoi valtavaksi, jouduin pidentämääm paistoaikaa. Välillä kokeilin tikulla, että vieläkö taikina on raakaa. Iso kakku oli uunissa puolitoista tuntia! Mutta kyllä siitä tulikin muhkea! Jopa torven reikä kasvoi umpeen ja ylhäältä päin kakku näyttää ruisleivältä! Ohoh!

Pienikin kakku pursui yli äyräiden.

Pikkukakkukin on oikeastaan aika iso.

Iso kakku vasta iso onkin! Ja kiikkuva!

Kesäkurpitsapähkinäkakku

3 munaa

5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

5 dl raastettua kesäkurpitsaa

7,5 dl vehnäjauhoja

1/4 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl suolaa

1 tl kanelia

2,2 dl rouhittua pekaanipähkinää tai saksanpähkinöitä

1,5 dl auringonkukkaöljyä.

Vatkaa munat, lisää sokeri, vaniljasokeri, raastettu kesäkurpitsa ja öljy.

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja kaneli. Lisää seos taikinaan. Lisää rouhitut pähkinät.

Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn vuokaan, paista 175 asteessa noin tunti.