Äkkimakkeeta

Viime viikolla tein käsittämättömän hyvää mustikkaherkkua, jonka ohjeen bongasin uusimmasta Kodin Kuvalehdestä. Helmi-suurimoista keitetty puuro ja mustikat vatkattiin kuohkeaksi ja puurovaahtoon sekoitettiin vatkattua vaniljakastiketta. Että olikin suunmukainen syötävä!

Siitä innostuneena päätin kokeilla samassa lehdessä seuraavalla aukeamalla ollutta toista mustikkajälkiruokaohjetta.

Ohje kuulosti naminamilta. Valkosuklaavanukasta ja suomaista supermarjaa samassa veneessä.

Aluksi piti keittää vanukas.

6 dl maitoa
4 keltuaista
3 rkl maissijauhoja
300 g valkosuklaata

Ensin laitettiin maito lämpenemään melkein kiehumispisteeseen. Maissijauhot ja keltuaiset vatkattiin kulhossa ja lämmin maito kipattiin munamassaan koko ajan vispaten. Seos kipattiin takaisin kattilaan ja kattila levylle, kunnes seos paksuuntuu ja pulpahtaa.
Kattila siirretään pois levyltä ja massan joukkoon paloitellaan valkosuklaa sulamaan. Vanukas jätetään jäähtymään jääkaappikylmäksi.

Alimmaiseen kerrokseen tuli 5 dl mustikoita, 4 rkl tomusokeria ja 300 g vaaleaa kuivakakkua, jota minulla ei ollut. Ohjeessa vinkattiin, että myös mysliä voi käyttää ja sitä meillä oli

Annosastian pohjalle laitettiin sitä mysliä ja myslin päälle mustikkasurvos. Seuraavaksi kerrokseksi lusikoitiin vanukas ja sitten kipot hetkeksi kylmään.

Sillä aikaa kun kipposet viilenivät, vatkattiin 3 dl kermaa ja 2rkl tomusokeria. Tämä vaahto olisi pitänyt maustaa 2 ruokalusikallisella sitruunamehua, mutta eihän meillä sitäkään ollut. Kerma aseteltiin annoksiin päällimäiseksi ja koristeeksi tuoreita mustikoita (sekä valkosuklaalastuja).

Herkku näytti hyvältä!

Vaan olipa kuitenkin niin imelän makeaa, että hampaita hirvitti! Enpä taida tehdä toista kertaa...

Toisaalta tänään otin yhden jälkiruoan töihin evääksi, etteivät jäisi syömättä kallisarvoiset raaka-aineet. En tietenkään lähtenyt sitä lasissa kuskaamaan, vaan kippasin ainekset pakastusrasiaan ja lapoin reilusti mustikoita lisäksi. Tällä tavalla makeus vähän tasaantui, mutta oli kumman näköistä mössöä.

Tarinan opetus: kaikkia naistenlehtien herkullisen oloisia ohjeita ei ole pakko testata omassa koekeittiössä!