Kesäkuussa sain eräältä ryhmältä, jota opastin töissä, kiitokseksi pienen lahjan. Antajat vielä evästivät, että se on minulle henkilökohtaisesti. Paketin sisältö oli kesäinen jalkakylpy ja en voinut välttyä hymyillen miettimistä, kuinka se ylipäätänsä olisi voitu työmaalla jakaa.. Muutama sikkare jokaiselle kotiin viemisiksi vai koko liemi suureen paljuun ja sinne samaan sammioon koko poppoon kintut? Jos valita saisi, niin tuo viimeinen vaihtoehto. Siinä sitä taas juttu luistaisi lennokkaasti!
Tänään suunnittelin ensimmäisen ihan virallisen kesälomapäivän kunniaksi suorittaa kotipedikyyrin. Ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Piti siis kokeilla, oppiiko vanha koira uusia temppuja.
Lomafiilis herätti jo heti aamuneljältä ja sen jälkeen ei uni enää malttanut luonani viivähtää. Nousin siis aamuvirkun aikaan ylös ja ennen kuutta olin jo kitkemässä kadunvarren rinnettä. Se ja sen rikkaruohot ovat kaivaneet silmiäni jo kauan. Nyt kyykin rinteessä kaksi tuntia ja revin irti kaksi kottikärrillistä kasvijätettä kompostiin. Rinteeseen paistaa aurinko koko päivän, mutta anivarhaisella paahde ei vielä vaivannut. Pahin reuna on vielä käsittelemättä, mutta vuorikiipeiluasento sai jalat hyytelöksi ja oikean eli kitkukäden pikkurilli alkoi protestoida. Sitä paitsi päivälämpötilakin alkoi kohota joten kuumakin alkoi olla. Loput sai suosiolla jäädä myöhempään ajankohtaan.
Iltapäivällä päätin hemmotella itseäni jalkakylvyllä. Ensin piti tietysti kasata tarvikkeet kaikki käden ulottuville ja lukea ohjeet pussin kyljestä...
Ensin siis yrtit vatiin ja vettä päälle..
Sillä aikaa kun seos hautui, varasin itselleni viihdykettä jalkojen liotusajaksi.
Sophie Kinsella kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti kevyttä kesähömppää. Tässä kirjassa en meinannut oikein päästä alkuun juoneen mukaan, sillä se tuntui tavallistakin heppoisemmalta ja turhanpäiväiseltä lukukokemukselta. Tapanani ei ole jättää kirjoja kesken, joten jatkoin lukemista sinnikkäästi. Nyt olen lukemisessa jo yli puolenvälin ja vaikka olen 99 prosenttisen varma loppuratkaisusta, olen utelias tietämään kuinka siihen päädytään.
Kun ainekset olivat muhineet aikansa, lisäsin vatiin vettä. Liemestä tein melkein sietämättömän kuumaa, se kun kuitenkin nopeasti jäähtyy. Oli oikein nautinnollista upottaa jalat kuumaan ja tuoksuvaan seokseen.
Liotuksen jälkeen kuivasin, raspasin ja rasvasin jalkaterät ja leikkelin kynnet. Kylläpä askel olikin kevyt!
Tokihan kesävarpaissa pitää väriä olla! Viime kesänä värini oli turkoosi, mutta tämän kesän väri on pirteä pinkki!
Kylläpä iloisin mielin jalat kiidättivät minut illalla työkavereiden kanssa kesäteatteriin kuskaamaan Nalikkahalkoja Pietariin! Näytelmä oli mainio sekoitus historiaa, huumoria ja mielikuvitusta sekä hämmästyttäviä näyttelijäsuorituksia. Kyllä kannatti lähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti