... päätyvät lintujen kupuihin sitä mukaa kun pikkuisenkaan tulee punaista väriä pintaan.
Harrastan näköjään raflaavia otsikoita iltapäivälehtien tapaan, mutta itse juttu on ikään kuin aiheen vierestä. Eli ei minulla mitään mansikkamaata ole, onpahan vain viime kesänä ostetun amppelimansikan kasvimaassa talvetettu poikanen pajukorissa. Jaoin viime kesäisen taimen kolmeksi, mutta kaikki taimet kasvavat samassa isossa astiassa. Jo muutama mansikka on ollut punastumassa somasti, mutta lintumokomat ovat huolehtineet herkkujen popsimisesta.
Onneksi ammattiviljelijöillä ei kato ole ihan yhtä sataprosenttinen. Nyt kun aurinko ja lämmin sää ovat taas palanneet kulmakunnalle, on mansikkasato räjähtänyt kypsymään kerralla ja mansikan hinta on tullut sen verran kohtuulliselle tasolle, että halusin käydä ostamassa kesän ensimmäiset säilöntämarjat. Citymarketilla 5 kilon laatikko maksoi 23 euroa ja nappasin mukaani kaksi laatikkoa.
Siinäpä sitä riittikin iltapuhteiksi possakkaa! Silvoin kannat pois, ja suurimman osan marjaherkuista pilkoin paloiksi pakastusrasioihin. Aika monta mansikkaa eksyi suuhunkin, sekä omaan että esikoisen ja kyllä Kotosen setäkin marjoja maisteli. Ainoa, joka jäi kesäherkusta paitsi, oli rippileirillä isosena kesätienestiä hankkiva kuopus.
Monen monta kertaa saa nyt talvella maistella kesän makuja, kun pakastimen uumenista näitä rasioita kaivellaan. Sokeria ripsautin jokaiseen purkkiin pikkuisen, että marjat säilyvät somempina.
Puutarhauutisina kerrottakoon, että vahingossa kukkapenkkiini ilmestyneet sormustinkukat ovat parhaassa kukoistuksessaan nyt ja vaaleanpunainen ruusu herkkine kukkineen tuo mieleen prinsessa Ruususen linnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti