Vappuvirityksiä

Eilen töistä päästyäni kävin lunastamassa Taito Shopilta keskeneräisen linnunpönttöni. En viitsinyt edellisenä iltana lähteä sitä pyörän sarvikossa kuljettamaan, kun autokyytikin oli mahdollista saada. Samalla reissulla menimme ruokakauppaan, jossa minulle tuli ihan fyysinen paha olo väsymyksen takia ja tunsin itseni aivan sekopäiseksi uupumuksesta. Viime aikoina on ollut niin monenlaista tekemistä ja hässäkkää eikä yöllä ole ollut aikaa nukkua riittävästi. Puuhaaminen ei niinkään väsytä, vaan ainainen pähkäileminen, päätösten tekeminen ja vastuun ottaminen. Sekä töissä että kotona.

Vaikka tänään on vapaapäivä, uni loppui jo aamukuudelta. Nousin ylös, keitin kahvin, luin lehden, virkkasin rautalankaa enkä silti tuntenut itseäni virkistyneeksi. Palelikin. Pänttäydyin takaisin petiin viltin alle ja yritin lähtöä unten maille. Ei uni tullut. Siirryin sohvalle ja luin siinä pitkän tovin Eira Pättikankaan uutuusromaania Kuinka monta iltaa.

Ruoka-ajan lähestyessä vääntäydyin sentään jalkeille ja kokkasin perheelle lihapullakastiketta ja perunoita, innostuin myös pilkkomaan salaattia, johon lisukkeeksi tuli kurkkua, keltaisia tomaatteja ja punaisia pikkutomaatteja, salaattijuustoa ja oliiveja. Vappusalaatti!

Ruoan jälkeen istuimme esikoisen kanssa takaisin ruokapöydän ääreen ja ryhdyime puuhaan, jota on jo kauan suunniteltu, nimittäin tekemään lakkiaiskutsuja. Ensimmäinen ideamme oli teettää kortit valokuvasta Ifolorilla, mutta kaiken hässäkän keskellä emme koskaan saaneet otetuksi edes kuvia, saati sitten tilattua kortteja. Pistäydyin viikolla Suomalaisessa kirjakaupassa, jonka muuttomyynnistä ostin korttiaskartelutarvikkeita ja tänään siis pistimme pajan pystyyn. 

Koska kaupunkimme kummastakkaan kirjakaupasta ei löytynyt mustia ääriviivatarroja, joissa olisi lukenut kutsu, teimme sellaisia kultaisista teksteistä värittämällä tekstin permanenttitussilla. Samoin väritimme puolet kullanvärisistä ruusuista. Ruusut tosin pääsivät loppumaan kesken, mutta ei se mitään. Huomenna ostamme lisää!

Lakkiaskutsuista on tullut melkein painajainen, sillä ainakin kahdesta suunnasta on jo kutsua kyselty. H-hetkeen on kuitenkin vielä kuukausi aikaa! Ja entäs jos ylioppilaaksi pääseminen olisi kiikun kaakun, jos kirjoitukset eivät olisikaan menneet nappiin? Tämäkin hössötys on lisännyt stressiäni ja ainaista uupumuksen tunnetta. Kun mikään ei riitä...

Kutsuaskartelun jälkeen alustin munkkitaikinan ja paistoin iltapäiväkahville ihanat, rasvaiset ja suussasulavat munkit. Söin kolme ja heti iski kaamea moraalinen krapula. Sitä piti lähteä hoitamaan kävelemällä pitkin kesäisen keväisiä katuja ja polkuja.

Sillä aikaa kun minä väkersin vapun perinneherkkua, esikoinen kurvaili kaupassa simaostoksilla. Meidän simatarpeet nimittäin ovat vielä koskematta, toki ostettuna. Kotisima jäi tekemättä, sillä ensin unohtui hiiva, sitten yksikertaisesti oli liikaa ohjelmaa päivissä, että olisi ehtinyt edes ajatella siman käymään laittamista.

Munkkikrapulakävelylle otin kameran mukaan ja ikuistin taas kevään etenemistä.

Huomenna on taas arki, mutta minulla vapaapäivä. Jos sitä parturiin pääsisi... ja tsekkaamaan uuden askarteluliikkeen, joka avaa ovensa ensimmäistä kertaa huomenissa. Pihapuuhailua riittäisi yllin kyllin ja siivoilua sisällä. Puuh, noinkohan taas huomispäivässä tunnit riittävät!