Kakkuja kuopukselle

Jotenkin tuo hitaasti mutta varmasti lähestyvä lakkiasjuhla on vienyt kaikki ajatukset mennessään. On tullut pohdiskelluksi tarjoilua ja erilaisia vaihtoehtoja. Mutta tuli vähän kuin puskista, että hei - meillähän on vielä yhdet 17-vuotissynttärit tässä kuun puolivälissä ennen ylppäreitä...

Voileipäkakut eivät ole vahvinta aluettani. Niitä ei vain ole tullut harrastettua kovinkaan usein. Kuopus kuitenkin  toivoi syntymäpäivätarjoiluihin voileipäkakkua ja lohileivoksia. Lakkiaisiinkin ajattelin voileipäkakun tekaista, joten harjoitus oli paikallaan!

Tein pohjan maustumaan jo torstaina, vaikka juhlimme lauantaina. Näin eri mauilla oli aikaa tekeytyä. Tai niin ainakin toivoin ja nyt kun olen tekelettä päässyt maistamaankin, niin voin jopa allekirjoittaa väitteen. Kirpparilta löytämääni leipävuokaan asettelin ensin kelmua ja sitten paahtoleipäpalasia, jotka kostutin maidoilla. Leipänä oli ihan Fazerin paahtoleivät, ruis ja olisiko ollut monivilja - tai joku sellainen.

Yksi täyte oli sellainen oman pään mukaan tehty sekoitus, johon tuli yksi vihreä omena, yksi maustekurkku, purkki kermaviiliä, putkilo voileipäpikkelssiä ja kinkkukuutioita. Voileipäpikkelssi ja kermaviili näyttivät sinisessä kipossa melko omituisilta...

Kun maistelin sekoitusta, se tuntui kaipaavan vähän potkua, joten lisäsin siihen vielä puoli purkkia Viola yrtti-pippuri tuorejuustoa. Täytettä tuli niin paljon, että sitä riitti kahteen väliin ja jäi vielä ylikin.

Toinen täyte syntyi italiansalaatista ja kinkkukuutioista. Italiansalaatin jauhoin monitoimikoneella tasaiseksi massaksi, että se olisi kakun välissä miellyttävämpi. Kolmanteen väliin laitoin sinappikurkkusalaattia. Ja siis neljännessä välissä oli sitä ykkösvälin täytettä, jossa oli kaikenlaista herkkua.

Kakku vetäytyi perjantaihin painon alla. Illalla kuorrutin kakun Violan yrttituorejuustolla, joka oli notkistettu maidolla. Kaksi purkkia vaikutti niin vähältä, että laitoin sekaan vielä loput yrtti-pippurijuustosta. Kaksikin purkkia olisi riittänyt, mutta sain kaiken kuitenkin levitetyksi kakun pintaan.

Koristelun hoidin tänä aamuna. Kurkkua, pikku tomaatteja, fetaa - tai siis salaattijuustoa, oliiveja ja punasipulia. Kakun koristelu sujui yllättävän nopeasti ja helposti!

Makeat kakut syntyivät siinä sivussa. Ulla Svenskin Unelmakakut -kirjan ohjetta muokaten tein suklaakakun, joka hyydytettiin liivatteella ja jonka pohjassa on Domino-keksejä. Alkuperäiseen reseptiin tuli Dajm-suklaata, mutta koska olin ostanut Prisman alehyllystä tummaa vadelmarusinasuklaata monta levyä, päätin säveltää oman herkkuteoksen. Mmmm - hyvää tuli!

Toiseksi tein ikuisuuskakun, eli aina hyväksi tunnetun sokerikakun, jonka välissä on omenasosetta ja kermaa. Tämä yhdistelmä ei ikinä petä. Nyt koristeluksi tuli kaupan marsipaaniruusut, koska päivänsankari niitä toivoi, eikä aika riittänyt ruusujen askarteluun.

Toinen suolapala kahvipöydässä oli kuopuksen toivomat lohineliöt. Maailman helpoin ja herkullisin tarjottava! Lehtitaikinalevy voidellaan sinapilla, keskelle kökkö tuorejuustoa (tällä kertaa ruohosipuli), päälle kylmäsavulohta, tillisilppua ja juustoraastetta. 10 minuuttia 225 asteessa uunissa ja herkku on valmista nautittavaksi!

Samalla kun järjestelin kotia juhlakuntoon, laiton ensimmäistä kertaa mosaiikkilinnunpöntön somistuskäyttöön.

Päivän kuluessa istuttiin kahvipöydän ääressä moneen otteeseen. Kakut saivat kyytiä. Ja sehän se oli tarkoituskin!