En edes muista, milloin meille hankittiin pyökin värinen lastulevyhyllykkö töllöttimelle ja muille romppeille. Olohuoneessa se on kuitenkin nököttänyt jo vuosikausia. Kevään aikana se alkoi tökkiä silmiini harva se päivä. Ihan kuin se olisi sanonut, että sen paikka ei ole tässä huushollissa. Se on ainoa huonekalu laatuaan eikä todellakaan sopinut joukkoon. Se alkoi näyttää hirvitykseltä. Miten ihmeessä meille on koskaan tuollainen tullut ostetuksi?
Varsinkin ylioppilasjuhlien lähestyminen ja vieraslistan laatiminen saivat katselemaan tuttua ja turvallista kotia kriittisin silmin. Ei maar, kyllä jottain tarttis teherä!
Mitäs sitten tilalle? Sepä on hyvä kysymys! Minulla oli olevinaan selvä visio, mutta kaupat eivät tarjonneet visiolle vastinetta. Nykyhuonekalut näyttävät enimmäkseen olevan melko modernia sorttia, mutta meidän vanhan talon sisustus saa mielellään olla nostalgisemman oloista. Monta toiveikasta reissua suunnattiin lähialueiden huonekaluliikkeisiin, mutta aina palattiin tyhjin toimin. Jos jostakin olisi jotain suurin piirtein kelvollista löytynytkin, niin tila asetti omat rajoituksensa. Eihän hyllykkö millään voinut peittää esikoisen oviaukkoa! Eikä toisaalta seinään passannut reikää puhkaista.
Vaan sattuipa päivänä muutamana posti toimittamaan laatikkoomme taas mainoslehtipinon, jonka uumenista löytyi jotain erityisen mieltä ilahduttavaa. Huonekaluliike Finn-Pehmex entisen Kerimäen pitäjän rajamailla osoittautui Laulumaan edustajaksi ja johan alkoi mieleisiä huonekaluja löytyä! Liikaakin...
 |
| Vanha vietiin jo pois. Uutta tulossa tilalle... |
Lopulta päädyin hankkimaan matalan vitriinikaapin, tv-tason lasiovella ja mainion arkkupöydän, jonka uumeniin hyvin piiloutui valtaosa setä Kotosen ja tyttöjen dvd-kokoelmista. Lisäksi pöydässä on oiva laatikko, jonne on helppo sujauttaa kaukosäätimet piiloon ja pois pölyttymästä.
Lehtikoriste seinällä on Askosta, vaikka oikeastaan boikotoin koko liikettä muinoisen surkean asiakaspalvelun takia. Mutta kun tuo nyt vain oli niin vetoava näky, että se oli "pakko" saada! Koristeen kiinnityskorkeudesta käytiin tiukkaa kädenvääntöä. Tai ehkä vain monimuotoista mielipiteiden vaihtoa. Itse olisin sen kiinnittänyt alemmas, mutta muiden mielestä se ei ollut hyvä, koska yksi lehdistä olisi jäänyt vitriinikaapin taakse. Nyt tuohon television ja metallisen lehdykkäoksan väliin sopisi passelisti vaikka Ikean tauluhylly, jossa voisi olla vaikka vaihtuva postikorttinäyttely. Tai ehkä se olisi jo liikaa...
Juuri nyt olen hankintoihini kovin tyytyväinen. Vaan ehkä joskus kummastelen näitäkin, että kuinka kummassa tuollaiset onkaan tullut ostetuksi!
Esikoisen kanssa tänään pyörähdimme Prismassa. Ostimme kärryllisen tavaraa juhlavalmisteluja varten. Toinen kärryllinen haetaan sitten perjantaina, että saadaan mahdollisimman tuoretta tarjottavaa lauantain lakkiaisiin. Omenat ostettiin sopimaan sävyltään esikoisen okulaareihin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti